Yö joka lankesi yllemme

Yö joka lankesi yllemme kuvittelee tulevaisuuden, jossa kansainvälinen tilanne kiristyy nopeasti: Kiina on saartanut Taiwanin, Yhdysvaltoihin ei voi luottaa Euroopan kriisin syventyessä, ja Venäjä aloittaa sodan Suomea ja muuta Pohjois-Eurooppaa vastaan. Reserviläisiä kootaan kiireellä muun muassa Kouvolaan, sodan ajan joukko-osastot perustetaan, ja tavallinen arki katoaa hetkessä. Kansan Uutisten Kai Hirvasnoro kuvaa lähtöasetelmaa häiritsevän uskottavaksi: "Mikko Kohon teos Yö joka lankesi yllemme vaikuttaa ja pelottaa, koska se voisi olla totta." Kirja on Mikko Kohon esikoisromaani, ja sen julkaisi WSOY lokakuussa 2025.

Rakenteellisesti kirja poikkeaa tavanomaisesta sotaromaanista siinä, ettei sillä ole yksittäistä päähenkilöä. Reserviläisen Seppo Simola kuvaa ratkaisua suoraan: "Romaanissa on hyvin realistinen ote, ja se on Tuntemattoman sotilaan tavoin kollektiiviromaani." Keskiössä on panssarijääkäriryhmä nimeltä Charlie 3, osa Karjalan jääkäriprikaatin joukkuetta. Koho on kertonut luopuneensa heti alkuun ajatuksesta rakentaa tarina yhden päähenkilön ja hänen kaverinsa varaan, koska halusi joukon tuntuvan todenmukaiselta leikkaukselta nykyajan puolustusvoimista: mukana on useita naissotilaita ja sotilaita, joiden siviilitausta on hyvin erilainen. Koho on itse kuvannut henkilögallerian rakentamista lähes tilastotieteen tekemiseksi, koska ryhmän kirjo on tarkoituksella laaja.

Kirjailijan oma tausta näkyy kirjan asetuntemuksessa. Mikko Koho (s. 1992) opiskelee luovaa kirjoittamista ja poliittista historiaa Turun yliopistossa ja palveli varusmiehenä panssarijääkärinä Kymen Jääkäripataljoonassa, osana Karjalan prikaatia, kunnes olkapäävamma siirsi hänet palveluskelpoisuusluokkaan C. Reserviläiselle hän kertoi, että suuri osa sotatekninen tieto on koottu googlaamalla ja päättelemällä, mutta faktat on tarkistettu useammalta ammattisotilaalta. Taistelukohtaukset Koho pelasi ensin läpi kartalla, ja hänen airsoft-harrastuksensa auttoi kuvaamaan, miten joukko liikkuu metsässä ja minkälaista ääntä siitä syntyy. Kaluston, kuten CV9030-panssariajoneuvon, hän tunsi valmiiksi varusmiespalveluksestaan.

Tämä asetuntemus näkyy myös lukukokemuksessa. Hirvasnoro kuvaa, kuinka lähes 500-sivuinen romaani käsittelee eri aselajien yhteistyötä ja useita erilaisia hyökkäysvaunu- ja lennokkityyppejä niin yksityiskohtaisesti, että kirjan loppuun on liitetty sotilastekninen sanasto vanhempiin, kiväärin ja konekiväärin varaan rakennettuihin sotaromaaneihin tottuneille lukijoille. Myös taistelupaikkojen kuvaus on pikkutarkkaa: kirjassa liikutaan kymmenillä tunnistettavilla pikkuteillä, mäennyppylöillä ja ojissa Kaakkois-Suomen maastossa, mikä Hirvasnoron mukaan "menee yli ymmärryksen" huolellisuudessaan. Koho on kertonut Reserviläiselle käyttäneensä faktantarkistuksessa useampaa ammattisotilasta sen lisäksi, että hän nojasi omaan varusmiespalvelukseensa ja CV9030-panssariajoneuvon tuntemukseensa.

Painettuna kirja on 477-sivuinen, ja WSOY:n oma kuvaus nostaa esiin erityisesti sen, miten taistelut langettavat henkilöhahmojen ylle paineen, joka ei hellitä oltiinpa rintamalla tai lomilla kaukana kotikaupungissa. Koho on kertonut, että henkilöhahmojen ajatusten ja tunnemaailman sanoittaminen oli kirjoittamisessa vaikeinta, ja ryhmän keskinäinen huumori on hänen mukaansa tarkoituksella kirjoitettu osaksi arkea myös poikkeustilassa. Kirjan ensimmäinen vastaanotto on herättänyt kirjailijan mukaan myös yksittäistä kritiikkiä, esimerkiksi siitä, miten vähän kirjan nuoret sotilaat käyttävät alkoholia. Koho on vastannut tähän toteamalla sen vastaavan hänen omaa kuvaansa nykynuorison tavoista.

Turun Sanomien Kaisa Kurikka nostaa esiin kirjan keskeisen jännitteen toisesta näkökulmasta: "Mikko Kohon teoksessa korostuu sotimisen paradoksisuus, kun taistelusta tulee normaalia elämää." Tämä äärimmäisen poikkeustilan muuttuminen arjeksi joukon näkökulmasta kulkee läpi kirjan teemoja, joista Koho on itse nimennyt keskeisimmäksi ryhmäkoheesion: sotilas taistelee ensisijaisesti omalle ryhmälleen, ei abstraktille isänmaalle. Toinen läpikulkeva teema on pohdinta siitä, miten mahdollinen sota kohtelisi tavallisia suomalaisia, ja johtajan jakamaton vastuu joukostaan painaa kirjassa raskaana.

Yö joka lankesi yllemme sopii lukijalle, joka tuntee Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja kiinnostuu siitä, miltä vastaava kollektiivinen sotakuvaus näyttäisi nykyaikaisella kalustolla ja nykyajan Suomella. Se vetoaa myös lukijoihin, joita kiinnostaa sotatekninen yksityiskohta ja realistinen pohdinta Suomen puolustuksesta ilman, että kirjaa tarvitsee lukea ennustuksena. Kirja ei vaadi ennakkotietoa aiheesta: lähtöasetelma selitetään alusta asti. Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota. Tarkat lainaukset ja linkit kolmeen kritiikkiin on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Yö joka lankesi yllemme on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Aku Laitisen lukemana, kesto 17 h 1 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu