Vettä kukille (Valérie Perrin)

Violette Toussaint on hoitanut pienen bourgognelaisen kylän hautausmaata kaksikymmentä vuotta. Hän tuntee jokaisen haudalla kävijän ja useimpien vainajienkin tarinan, pitää päiväkirjaa hautajaisista ja huolehtii unohdettujenkin hautojen kukista. Hautausmaan muurien sisällä sijaitsevaan pieneen tupaansa Violette ottaa vastaan niin surevia omaisia kuin kylän haudankaivajia, hautausurakoitsijoita ja pappia, jotka hakeutuvat hänen keittiöönsä kahville ja juttuseuraksi. Kukaan heistä ei silti tunne Violetten omaa tarinaa. Ennen hautausmaata Violette ja hänen miehensä Philippe hoitivat junaradan puomia, kunnes viimeisetkin käsikäyttöiset puomit automatisoitiin Ranskassa ja pariskunta siirtyi hautausmaanhoitajiksi. Violetten tuvassa on kaksi ovea, toinen elävien ja toinen kuolleiden puolelle, ja pihapiirissä viihtyvät niin paikalliset kissat kuin yksin jäänyttä omistajaansa kaipaava vanha koira. Kulttuuri kukoistaa tiivistää ensivaikutelman kirjan asetelmasta: "Harvoin näkee kirjaa, jonka keskeinen tapahtumapaikka on hautausmaa - heti kiinnostaa."

Tarina lähtee uuteen suuntaan, kun paikallinen poliisi Julien Seul koputtaa eräänä aamuna Violetten oveen kummallisella pyynnöllä: hän haluaa laskea kuolleen äitinsä tuhkat täysin tuntemattoman miehen haudalle. Pian selviää, että haudassa lepää äidin salainen rakastaja ja että heidän kertomuksensa kietoutuu myös Violetten omaan menneisyyteen. Julienin vierailuista tulee toistuvia, ja niiden rinnalle avautuu toinen aikataso, joka kulkee nykyhetken hautausmaakuvauksen lomassa vuosikymmenten taakse. Kahden aikatason vuorottelu etenee rauhallisesti ilman, että kumpikaan linja jää ohueksi taustaksi toiselle.

Tyyli vaihtelee runollisen kauniista kohtauksista hyvin arkisiin ja suorasukaisiin. Seura antoi kirjalle arvion neljä tähteä viidestä ja kuvaa juuri tätä vaihtelua: "Tällainen tyylin ja tunnelman vaihtelu piti mukavasti varpaillaan lukiessa." Sama rakenne näkyy myös siinä, miten kirja pitää lukijan otteessaan: Kirja hyllyssä kuvaa kokemusta sanoilla "surusta ja menetyksestä kertova tarina on myös täynnä toivoa, hauskoja yksityiskohtia ja loppua kohden jännärimäisen koukuttava".

Violette itse on hahmona poikkeuksellisen lämmin siitä huolimatta, että hänen oma elämänsä sisältää raskaita vaiheita. Kirjat kertovat kuvaa häntä suoraan: "Violette on hahmona todella sympaattinen, joten lukijana hänelle olisi toivonut vain onnea ja kaikkea hyvää." Hahmon ympärille rakentuu myös pieni yhteisö: haudankaivajat, hautausurakoitsijat ja kylän pappi, joiden kanssa Violette jakaa arkisen huumorin ja joiden seurassa raskaastakin aiheesta voi puhua kevyesti.

Suru ja kuolema ovat kirjan jatkuva taustavire, mutta sävy ei muutu synkäksi. Hemulin kirjahylly tiivistää tämän ristiriidan: "Tarina on kauhean surullinen mutta silti huikean kaunis." Samaa lämpöä nostaa esiin lukupiiriarvio Kirjojen kuisketta: "Romaani on täynnä lempeää huumoria, arjen kauneutta ja inhimillisyyttä." Sama lukupiiri antoi kirjalle arvosanan 4,1 viidestä.

Vettä kukille on Valérie Perrinin toinen romaani: esikoisteoksensa Les Oubliés du dimanche (suomeksi Sunnuntain unohdetut) Perrin julkaisi 48-vuotiaana, valokuvaajan ja käsikirjoittajan uran jälkeen. Vettä kukille teki hänestä yhden Ranskan luetuimmista kirjailijoista ja toi kirjalle Prix Maison de la Presse- ja Prix des lecteurs -palkinnot, teatterisovituksen sekä tekeillä olevan tv-sarjan. Suomeksi teoksen on kääntänyt Saara Pääkkönen, ja äänikirjan lukee Vuokko Hovatta, kesto 16 tuntia 44 minuuttia.

Vettä kukille sopii lukijalle, joka arvostaa rauhallisesti etenevää, tunnepitoista ranskalaista romaania enemmän kuin nopeatempoista juonivetoista kirjaa. Hautausmaan arki, kukkien ja kasvien hoito sekä pienen yhteisön ihmissuhteet kantavat tarinaa siinä missä Violetten ja Julienin tapaaminenkin. Kirja toimii sekä ranskalaisen nykykirjallisuuden ystävälle että lukijalle, jota kiinnostaa tarina surusta selviytymisestä ilman raskasta sävyä. Kirjaa ei tarvitse lukea minkään sarjan osana eikä se edellytä aiempaa tuntemusta Perrinin tuotannosta, sillä kaikki tausta kerrotaan matkan varrella. Bourgognen maaseudun tunnelma ja pienen kyläyhteisön arki antavat tarinalle paikallisväriä, joka on noussut esiin monessa käännöksessä ympäri Eurooppaa. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kuuteen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjan arvio on 4,0/5.

Vettä kukille on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Vuokko Hovatan lukemana (16 h 44 min) — kirja on ollut mukana BookBeatin omalla kaikkien aikojen suosikkilistalla.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu