Vettä elefanteille (Sara Gruen)

Vettä elefanteille on Sara Gruenin läpimurtoromaani vuodelta 2006, suomeksi Anna-Maija Viitasen kääntämänä vuonna 2011. Kanadassa syntynyt, Yhdysvalloissa asuva Gruen oli kirjoittanut aiemmin kaksi hevosaiheista romaania, ja Vettä elefanteille nousi New York Timesin bestsellerlistalle ja teki hänestä kansainvälisesti tunnetun. Kirja alkaa siitä, että parikymppinen eläinlääketieteen opiskelija Jacob Jankowski menettää molemmat vanhempansa auto-onnettomuudessa kesken tenttiviikon. Kesken jäänyt tutkinto ja tyhjäksi jäänyt koti ajavat hänet yöllä radan varteen, mistä hän hyppää liikkuvaan junaan tietämättä, minne se on menossa. Juna osoittautuu Benzini Brothersin kiertävän sirkuksen kuljetukseksi, ja Jacob päätyy sirkuksen eläinlääkäriksi keskelle lamakauden Yhdysvaltoja.

Kirjan rakenne kannattelee kahta aikatasoa koko matkan. Nykyhetkessä Jacob on yli yhdeksänkymppinen hoivakodin asukas, joka odottaa lähistölle pystytettävää sirkusta ja käy muistoissaan läpi vuotta 1931. Kertoja vaihtuu lukujen välissä vanhan Jacobin ja nuoren Jacobin välillä ilman, että kumpikaan aikataso jää toista lyhyemmäksi sivumääränä: hoivakodin arki saa yhtä paljon tilaa kuin sirkuksen tapahtumat.

Sirkuksen sisällä Jacob ajautuu kolmiodraaman keskelle: hän rakastuu esiintyjä Marlenaan, joka on naimisissa eläinten kouluttajan Augustin kanssa. August vaihtelee viehättävästä ja seurallisesta arvaamattoman väkivaltaiseksi, ja hänen oikkunsa kohdistuvat sekä Marlenaan että sirkuksen eläimiin. Kiiltomato.netin Marjo Matilainen tiivistää asetelman: "Kolmiodraama Jacobin, Augustin ja Marlenan välillä ei ole erityisen omaperäinen, mutta kerronnan sujuvuus, huumori ja ympäröivä sirkusmaailma tekevät romaanista viihdyttävää lukemista."

Sirkusta pyörittää häikäilemätön omistaja Uncle Al, joka värvää Jacobin eläinlääkäriksi heti kuultuaan tämän keskeneräisestä tutkinnosta. Jacobin ensimmäisiä tuttavuuksia junassa ovat vanha sirkustyöläinen Camel, joka opastaa hänet junaelämän sääntöihin, sekä pienikokoinen Walter eli Kinko, jonka kanssa Jacob jakaa makuuhytin ja jolla on Jack Russell -terrieri Queenie. Sirkusväki jakautuu jyrkästi esiintyjiin ja työmiehiin, ja lama-aikana palkanmaksu on epävarmaa etenkin jälkimmäisille. Taustalla häilyy koko ajan uhka nimeltä red-lighting: tarpeettomaksi käyneet tai omistajaa vastaan asettuneet työntekijät heitetään yöllä liikkuvasta junasta, mikä tekee sirkuksen sisäisestä hierarkiasta konkreettisen hengenvaarallisen.

Sirkuksen keskiöön nousee myös norsu Rosie, jonka Benzini Brothers hankkii vetonaulakseen mutta joka ei näytä tottelevan ainuttakaan komentoa. Rosien ja muiden eläinten hoito on Jacobin työtä, ja sen kautta Gruen kuvaa sirkuksen arkea eläinvaunuista esitystelttaan. Kuvaus nojaa Gruenin taustatyöhön 1930-luvun kiertävien sirkusten historiasta ja eläinten kohtelusta sen ajan olosuhteissa. Kirjavinkin Elina nostaa juuri tämän esiin: "Kiinnostavinta kirjassa on sirkusmiljöön kuvaus." Samassa arvostelussa mainitaan myös kirjan kuvitus: "Vanhat valokuvat tuovat mukavasti autenttista taustaa tarinaan."

Kirjan vetävyys nojaa juuri tähän kahden maailman, hoivakodin hidastuvan arjen ja sirkuksen nopeatempoisen vaaran, vuorotteluun. Ullan Luetut kirjat tiivistää lukukokemuksen yhteen lauseeseen: "Vettä elefanteille pitää otteessaan loppuun asti." Sama arvostelu kirjoittaa myös nykyhetken kehyksestä: hoivakotiin muuttanut Jacob ei näe elämäänsä valmiiksi elettynä, vaikka ikä ja liikuntakyky rajoittavat sitä, mitä hän enää voi tehdä.

Kirjavinkin Elina kuvaa kirjan hyvin kirjoitetuksi ja vauhdikkaaksi: "ei enempää eikä vähempää kuin mainio ajanvieteromaani." Samaa tahtia kirjasta on tehty vuonna 2011 elokuva (pääosissa Robert Pattinson, Reese Witherspoon ja Christoph Waltz) ja myöhemmin Broadway-musikaali, mikä kertoo tarinan kantaneen alkuperäisen kirjan ulkopuolellekin. Äänikirjana Vettä elefanteille kestää 12 tuntia 42 minuuttia, ja sen lukee Markus Järvenpää. Koko tarina kerrotaan Jacobin omalla äänellä minämuodossa, joten yksi lukija kantaa sekä nuoren että vanhan Jacobin osuudet.

Vettä elefanteille sopii lukijalle, joka pitää historiallisesta ajankuvasta enemmän kuin nopeista käänteistä: lamakauden sirkuselämä, eläinten kohtelu ja kiertävän seurueen sisäinen hierarkia saavat kirjassa yhtä paljon tilaa kuin itse rakkaustarina. Se sopii myös lukijalle, joka etsii kirjaa, jossa vanhuus ja muistelu ovat yhtä keskeinen juonilinja kuin nuoruuden seikkailu. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kolmeen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Vettä elefanteille on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Markus Järvenpään lukemana, kesto 12 h 42 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu