Tyttö joka leikki tulella (Stieg Larsson)

Tyttö joka leikki tulella on ruotsalaisen toimittaja Stieg Larssonin Millennium-trilogian toinen osa, suora jatko-osa aloitusosalle Miehet jotka vihaavat naisia. Kirjassa Millennium-lehden vastaava toimittaja Mikael Blomkvist ja hänen aiemmin tapaamansa, erikoislaatuinen taustaselvittäjä ja hakkeri Lisbeth Salander saavat kumpikin omaa tietään vihiä törkeästä seksibisneksestä, jonka taustalla on yhteiskunnan vaikutusvaltaisia henkilöitä. Asetelma kärjistyy, kun tapahtuu raaka murha ja epäilyt alkavat kohdistua Salanderiin itseensä: hän päätyy poliisin etsintäkuulutuksen kohteeksi samaan aikaan kun hänen oma, aiemmin vain vihjattu menneisyytensä alkaa nousta pintaan. Alkuperäinen ruotsinkielinen teos Flickan som lekte med elden ilmestyi vuonna 2006, ja se palkittiin samana vuonna Ruotsin parhaana rikosromaanina. Marja Kyrön suomennos, samalta kääntäjältä kuin trilogian aloitusosa, ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2007.

Larsson ei ehtinyt itse nähdä kirjasarjansa menestystä. Hän työskenteli vuosikymmeniä toimittajana, muun muassa ruotsalaisessa uutistoimisto TT:ssä, ja perusti myöhemmin Expo-säätiön seuraamaan ja vastustamaan äärioikeistoa ja valkoisen vallan liikkeitä Ruotsissa. Larsson kuoli äkillisesti marraskuussa 2004, 50-vuotiaana, ennen kuin yksikään Millennium-kirjoista oli ilmestynyt kirjakauppoihin. Kaikki kolme alkuperäistä osaa, mukaan lukien Tyttö joka leikki tulella, julkaistiin siis postuumisti. Kirjasarjasta tuli silti yksi 2000-luvun myydyimmistä dekkarisarjoista: alkuperäistä kolmiosaista trilogiaa oli myyty maaliskuuhun 2015 mennessä yli 80 miljoonaa kappaletta eri kielillä. Sarjaa on sittemmin jatkettu useilla uusilla osilla, ensin David Lagercrantzin ja myöhemmin Karin Smirnoffin kirjoittamina, mutta Tyttö joka leikki tulella kuuluu yhä Larssonin itsensä kirjoittamaan alkuperäiseen kolmikkoon.

Jatko-osa nojaa sarjan tuttuihin päähenkilöihin, mutta rakentaa heidän ympärilleen kokonaan uuden juonen ja kärjistää hahmojen piirteitä aloitusosaa voimakkaammin. Sallan lukupäiväkirjan Salla Brunou pitää tätä osaa aloitusosaa heikompana rakenteellisesti: "Tyttö joka leikki tulella on monelta osin harhaileva ja jäsentymätön." Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi tylsä: itse kerronta pitää lukijan otteessaan, vaikka rakenne saisikin kritiikkiä.

Kirjan juoni etenee usealla rinnakkaisella linjalla, ja vauhti pysyy yllä läpi koko osan. Nulla dies sine legendo -blogin Tiina Ikkeläjärvi kuvaa tätä: "Kirjoitustapa on edelleen koukuttava ja tekstiä lukee mielellään eteenpäin." Seuraavaan lukuun on vaikea jättää siirtymättä: Kirjavinkit.fi:n Kini kirjoittaa omasta lukukokemuksestaan: "Kirjassa menee monta koukuttavaa juttua niin, että sen lukemisesta tulee riippuvaiseksi." Sivujuonten runsaus, joka osassa arvioita saa kritiikkiä hajanaisuudesta, on samalla tekijä, joka pitää tarinan liikkeessä.

Tässä osassa päähenkilön painopiste siirtyy aiempaa selvemmin Lisbeth Salanderiin: hänen taustansa ja erikoislaatuinen osaamisensa saavat enemmän tilaa kuin ensimmäisessä kirjassa. Jokken kirjanurkan Jokke pitää kokonaisuutta toimivana jännityskirjallisuutena, vaikka osa sivujuonista ei vakuuta: "Dekkarina ja trillerinä tämä on vaikuttavaa, mutta sivulatuja on minun makuuni liikaa ja vääränlaisia." Painotuksen siirtyminen Salanderiin on myös kirjan nimen taustalla: teoksen nimi viittaa suoraan häneen, ei murhatutkimukseen.

Äänikirjan lukee Kari Ketonen, sama kertoja kuin trilogian ensimmäisessä osassa, kesto 22 tuntia 5 minuuttia. Sama kertojaäänen jatkuminen tekee kirjasta luontevan valinnan kuulijalle, joka on jo tutustunut sarjaan äänikirjana: hahmojen äänet pysyvät tunnistettavina osasta toiseen. Kirjasta on myös tehty ruotsalais-tanskalais-saksalainen elokuvasovitus vuonna 2009, osana samaa kolmiosaista elokuvasarjaa kuin aloitusosasta tehty sovitus.

Tyttö joka leikki tulella sopii kuulijalle, joka on jo lukenut tai kuunnellut trilogian aloitusosan ja haluaa jatkaa samalla kertojalla ja samoilla päähenkilöillä. Kirja ei toimi täysin itsenäisenä teoksena, koska se nojaa Blomkvistin ja Salanderin aiempaan tuttavuuteen, mutta ei vaadi yksityiskohtaista muistia ensimmäisen osan tapahtumista päästäkseen mukaan uuteen juoneen. Sarjan toisena osana se vetoaa erityisesti lukijaan, joka arvostaa laajaa, usean juonilangan pohjoismaista rikosromaania enemmän kuin tiiviimpää, yksittäiseen rikokseen keskittyvää dekkaria. Pitkä, 22 tunnin kesto sopii myös kuulijalle, joka haluaa yhden äänikirjan riittävän usealle kuunteluillalle tai pitkälle autoajolle. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Yksikään neljästä arvostelusta ei antanut numeroarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Tyttö joka leikki tulella on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Kari Ketosen lukemana (22 h 5 min) — samalla kertojalla kuin trilogian aloitusosa Miehet jotka vihaavat naisia.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu