Suurin niistä on vapaus

Suurin niistä on vapaus on kirjailija Auli Viitalan ja Helsingin tuomiorovasti Päivi Vähäkankaan keskustelukirja kristinuskosta. Viitala kasvoi uskonnottomassa perheessä: hänen vanhempansa erosivat kirkosta 1970-luvulla ja pitivät itseään edistysmielisinä, kirkkoa konservatiivisena. Vähäkangas taas kasvoi pappilassa ja on itse kuvaillut olevansa "syntymästään saakka marinoitu ja kuorrutettu kristinuskolla". Kirja syntyi, kun aikuisiällä kastetta pohtinut Viitala ja hänet myöhemmin kastanut Vähäkangas alkoivat vaihtaa kirjeitä aiheesta. Ajatustenvaihto kesti kaikkiaan parin vuoden ajan, Viitalan heinäkuussa 2024 pidetyn kasteen yli, ja kirja on koottu näistä keskusteluista kymmeneen teemaan jaettuna: mukana ovat muun muassa uskontunnustus, kuolema, kristityn vastuu ja kirkon olemus.

Kirja ei ole systemaattinen oppikirja eikä noudata kronologiaa, vaan etenee teema kerrallaan vapaana ajatustenvaihtona. Kulttuuritoimituksen Kari Heino kuvaa tätä rakennetta "varsin vapaana ja rentona virtaavaa ajatustenvaihtoa", jota ei hallitse kronologia eikä tarkka teemoittelu, mutta jossa siitä huolimatta vältetään luennoinnin ja opettamisen maku. Kirjan nimi viittaa vapauteen, jonka kirjoittajat nostavat yhdeksi keskeiseksi löydökseen omasta tutkimustyöstään: ilman vapautta kirjan mukaan ei olla ihmisiä. Samalla kirja käsittelee kirkolle ja sen jäsenille edelleen vaikeiksi koettuja aiheita, kuten politiikkaa ja seksiä, eikä kumpikaan kirjoittaja pelkää kertoa niistä omaa kantaansa.

Vähäkankaan osuus kirjasta nojaa vahvasti teologiseen ja filosofiseen koulutukseen: hän on teologian tohtori ja toimii Helsingin tuomiorovastina, ja hänen taustallaan on myös feministinen herätys, joka sai hänet kiinnittämään huomiota kirkon sisäiseen eriarvoisuuteen erityisesti seksuaalivähemmistöjen kohtelussa. Vartija-lehden Pääsky Vyyryläinen nostaa juuri tämän esiin kirjan vahvuutena: "Vähäkankaan vahva oppineisuus teologiassa ja filosofiassa huokuu kirjan sivuilla, mikä on lukijalle antoisaa." Viitalan osuus puolestaan nojaa hänen omaan, pitkään uskonnottomana eletyn elämän tarkkailukykyyn: hän on muun muassa kuvannut osuvasti ristiriitaa, joka syntyy, kun seurakunnan perhekerhot pyrkivät yhdistämään erilaisia ihmisiä mutta päätyvätkin kokoamaan yhteen juuri samankaltaisia, hyvän turvaverkoston omaavia perheitä.

Kirjoittajien erilaiset lähtökohdat näkyvät koko kirjan ajan. Viitala kertoo kokeneensa ulkopuolisuutta sekä uskonnottomana että myöhemmin kastettuna: esimerkiksi tilanteissa, joissa ehtoollista on tarjottu vain kastetuille. Vähäkangas taas kuvaa kokeneensa ulkopuolisuutta kirkon sisällä, kyseenalaistaessaan auktoriteetteja nuorempana teologian opiskelijana. Kotimaan Tuija Pyhäranta tiivistää tämän asetelman kirjan vahvuudeksi: "Mukana on teräviä havaintoja nykykirkosta ja sen asemasta yhteiskunnassa sekä Jumalaa kohti kurottelevaa pohdintaa, jonka vilpittömyys vetoaa." Kirjoittajat eivät kirjassa pyri yhteiseen lopputulokseen tai saarnaamaan lukijalle, vaan kuvaavat rinnakkain kahta erilaista tapaa tulla osaksi samaa kirkkoa.

Suurin niistä on vapaus valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2026 Helsingin kirjamessuilla 24. lokakuuta. Valinnan teki oopperalaulaja Esa Ruuttunen, joka perusteli valintaansa sillä, että kirja kysyy rohkeasti ja raikkaasti, mitä usko ja elämä kristittynä voisi tänä päivänä merkitä. Palkinto on osoitus siitä, että kirjan tapa käsitellä uskoa ilman valmiita vastauksia on puhutellut myös kristillisen kirjallisuuden asiantuntijoita, ei vain kirja-arvostelijoita.

Kirja sopii lukijalle, joka kaipaa kirkkoon tai kristinuskoon liittyvää keskustelua ilman valmiiksi pureskeltuja vastauksia tai saarnaavaa sävyä. Se puhuttelee sekä kirkon toimintaa pohtivia jäseniä että uskonnottomia, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten aikuisiällä kastettu ihminen perustelee valintansa itselleen. Kirjaa voi lukea myös aikuisrippikoulun tai muun kristinuskon perusteisiin johdattavan lukupiirin pohjana, sillä henkilökohtaisten pohdintojen lomassa käsitellään kattavasti uskon peruskysymyksiä syntiä, Raamattua ja kuolemaa myöten. Kirjan kymmenen teemaa etenevät sisällysluettelossa suunnilleen samassa järjestyksessä kuin aikuisrippikoulun opetuskin, joten teos toimii myös tällaisen oppimäärän taustamateriaalina. Äänikirjana teosta lukevat Viitala ja Vähäkangas itse, kesto 7 tuntia 36 minuuttia. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kolmeen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Suurin niistä on vapaus on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan itsensä lukemana, kesto 7 h 36 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu