Silmät (Heikki Kännö)

Heikki Kännö on yksi suomalaisen nykykirjallisuuden omaperäisimmistä tekijöistä, jota on verrattu niin Umberto Ecoon kuin Mika Waltariinkin. Hänen uusin romaaninsa Silmät on hänen kuudes teoksensa ja jo kolmas Finlandia-ehdokkuus: aiemmilla viidellä romaanilla hän on kerännyt useita palkintoehdokkuuksia, ja toinen niistä, Sömnö, voitti Runeberg-palkinnon. Silmät sijoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheen miehitettyyn Pariisiin, jossa teini-ikäinen Lucien Demeny murtautuu ystäviensä kanssa autioituneeseen antiikkikauppaan. Rahan ja arvoesineiden seasta Lucienin käteen tarttuu suuri, lukolla varustettu muistikirja, jonka ensimmäiseltä sivulta häntä tuijottaa silmäpari, joka tuntuu näkevän hänen synkimmän salaisuutensa. Lucien ottaa kirjan mukaansa ja alkaa kirjoittaa siihen.

Sodan päättymisen päivänä Lucienin palvoma, tanssijana työskennellyt äiti katoaa. Isän mukaan äidin oli mentävä maan alle sen vuoksi, mitä tämä teki vastarintaliikkeen vakoojana, mutta katoamisen todellinen syy jää Lucienille arvoitukseksi. Nuorukaisena hän tempautuu sodanjälkeisen Pariisin älylliseen ja taiteelliseen kuohuntaan ja tutustuu Jean-Paul Sartreen, Simone de Beauvoiriin ja kuvanveistäjä Alberto Giacomettiin. Kirjailijaksi haluavan Lucienin mielessä kamppailevat kunnianhimo, pakkomielle ja syyllisyys, ja löydetyn muistikirjan vaikutus hänen elämäänsä kasvaa vähitellen.

Todellisten historian henkilöiden kietoutuminen kuvitteelliseen päähenkilöön on Kännön tuotannon tunnusmerkki, ja Silmät jatkaa samaa linjaa. Tuijata kirjoittaa, ettei Kännö esitä kuuluisuuksia mairittelevassa valossa: "Tunnetut henkilöt eivät esiinny erityisen sympaattisina, etenkin omahyväinen Sartre saa satiiria osakseen, eikä Beauvoiren vaalima vapaus vaikuta kaikilta osin järin vapaalta." Kirjan nimi ja motto, Giacomettille kirjattu lausahdus "elävän ihmisen erottaa kuolleesta katse", kertovat myös kirjan kantavasta teemasta: katsomisesta ja katsotuksi tulemisesta, joka kulkee läpi koko tarinan Lucienin suhteissa niin äitinsä muistoon kuin ympärillään oleviin taiteilijoihin ja ajattelijoihin.

Historian ja fiktion punominen yhteen mystisellä kerroksella on tuttua Kännön aiemmasta tuotannosta, ja Kirjaluotsi löytää Silmistä yllättävän vertailukohdan: "Silmät on jälleen upea osoitus Kännön kyvystä rakentaa valtavasta tietomäärästä ja villistä mielikuvituksesta omaperäinen, monitasoinen ja koukuttava romaani." Sama arvostelu rinnastaa kirjan tunnelman espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin romaaneihin, joissa historia, goottilainen tunnelma ja salaisuudet sekoittuvat kiehtovaksi kokonaisuudeksi, mutta huomauttaa, että Kännön filosofinen pohdiskelu ja taidehistoriallinen ote erottavat hänet omaksi, Zafónista poikkeavaksi tekijäkseen.

Kirjan sodanjälkeiseen äitisuhteeseen kiertyvä pakkomielteisyys ei miellytä kaikkia lukijoita. Kulttuuritoimituksen Mikko Saari pitää Lucienin tarinaa huuruisena kuvauksena pakkomielteisestä ja traumaattisesta äitisuhteesta ja toteaa suoraan: "Silmillä on hetkensä, mutta samalla se edustaa Kännön tuotannon heikompaa laitaa." Arvio huomauttaa myös, että kirjan miespäähenkilöiden naisiin kohdistuva, pakkomielteinen katse voi tuntua nykylukijasta raskaalta — rehellinen vastapaino romaanin saamalle Finlandia-ehdokkuudelle ja muulle ylistykselle.

Pituudestaan ja aihepiiristään huolimatta Silmät ei ole Kännön vaikeimmin lähestyttävä teos. Kulttuuri kukoistaa -kirjablogin Arja kuvaa kirjaa kompaktimmaksi ja helppolukuisemmaksi kuin monet Kännön aiemmat, runsaudestaan ja loputtomista taide- ja historiaviittauksistaan tunnetut romaanit, mutta muistuttaa: "Kännön kirjoja ei kannata lukea pikku pätkissä eikä ohimennen." Kirjan maailmaan pääseminen vie siis hetken, ja nimien ja historiallisten yksityiskohtien kanssa kannattaa olla tarkkana, mutta palkkio on sen mukainen: teos tarjoaa kerrostuneen kuvan siitä, millaista älyllistä ja taiteellista kuohuntaa sodanjälkeinen Pariisi todella eli.

Miljöö itsessään on yksi kirjan vahvuuksista. Toisen maailmansodan loppuvaiheen ja sitä seuraavien vuosien Pariisi ei toimi Silmissä pelkkänä kulissina, vaan kaupungin ahdistava, vielä sodan jäljiltä varuillaan oleva tunnelma kietoutuu suoraan Lucienin ja hänen äitinsä kohtaloon: miehitysaikana arkeen kuuluivat pula, pelko ilmiantamisesta ja se, että moni pariisilainen joutui työskentelemään tavalla tai toisella miehittäjän ehdoilla. Juuri tämä ajankuva tekee äidin katoamisesta sodan päätyttyä uskottavan ja ajallisesti ankkuroidun lähtökohdan sille, mitä Lucien lähtee elämässään etsimään. Vastarintaliikkeen vakoilutoiminta, jota isä katoamisen selityksenä kuvailee, ei ole romaanissa irrallinen yksityiskohta vaan osa sitä historiallista todellisuutta, jota Kännö on tunnettu tutkivan perin pohjin ennen kirjoittamista.

Silmät sopii kuulijalle, joka kiinnostuu historiallisesta fiktiosta, jossa todelliset 1900-luvun kulttuurihahmot kietoutuvat kuvitteelliseen tarinaan, ja joka on valmis seuraamaan useita nimettyjä henkilöitä ja aikakauden viittauksia kärsivällisesti. Se sopii myös kuulijalle, joka on jo tutustunut Kännön muuhun tuotantoon ja kaipaa samaa historian, taiteen ja mystiikan yhdistelyä tiiviimmässä paketissa, sekä sellaiselle, jota kiinnostavat Sartren, Beauvoirin ja Giacomettin kaltaiset 1900-luvun keskushahmot nimenomaan fiktion kautta lähestyttyinä. Äänikirjana Silmät kestää 15 tuntia 15 minuuttia, ja sen lukee Markus Bäckman. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Silmät on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Markus Bäckmanin lukemana, kesto 15 h 15 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu