Lyhyt historia lähes kaikesta

Lyhyt historia lähes kaikesta syntyi Bill Brysonin omasta tietämättömyydestä. Kirjailija huomasi lentomatkalla, ettei hän tiennyt juuri mitään omasta planeetastaan: miten se syntyi, miten elämä sille ilmestyi tai miksi asiat ylipäätään ovat niin kuin ne ovat. Tämän havainnon innoittamana Bryson käytti kolme vuotta eri tieteenalojen johtavien tutkijoiden haastattelemiseen ja pyysi heitä aina selittämään uudestaan, jos jokin selitys meni yli hilseen. Vuonna 2003 ensi kertaa julkaistusta kirjasta tuli BookBeatin kuvauksen mukaan maailmanlaajuinen ilmiö ja lukijoiden kestosuosikki. Suomeksi teos ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2005, ja nyt BookBeatin äänikirjavalikoimaan on tullut sen päivitetty 2.0-laitos, joka vastaa tämänhetkistä tutkimustietoa.

Kirjan laajuus on sen keskeinen piirre: se käy läpi maailmankaikkeuden synnyn, mannerlaattojen liikkeet, evoluution ja ihmiskunnan alkuperän yhden teoksen sisällä. Sami Eerola spektaakkeliyhteiskunta-blogissaan kutsuu kirjaa kunnianhimoiseksi tietokirjaksi, joka pyrkii kertomaan lähes koko todellisuuden historian luonnontieteitten kautta. Rakenne ei etene oppikirjamaisesti aihe kerrallaan, vaan kujerruksia-blogin kirjoittajan sanoin faktoihin päädytään yleensä vasta kiinnostavien henkilöhistorioiden ja tapahtumakuvausten kautta. Bryson itse ei ole luonnontieteilijä vaan kirjailija, ja juuri se selittää ratkaisun: teos on rakennettu niin, että se avautuu lukijalle, jolla ei ole tieteellistä koulutusta.

Tämä historiallinen lähestymistapa tuo kirjaan myös huumoria. 100 kirjaa -blogin kirjoittaja nostaa esiin erityisesti niin kutsutut luusodat: 1800-luvun arkeologit tekivät valtavia löytöjä, mutta samalla kilpailivat keskenään niin kiivaasti, että hakkasivat toisiaan lapioilla kaivauksilla. Samaan sävyyn kirjassa käsitellään taksonomian historiaa ja tiedemiesten kiistoja siitä, onko jokin eliö lähempänä kasvia vai eläintä. Nämä kohdat eivät ole irrallisia sivujuonteita, vaan osa Brysonin tapaa muistuttaa, että tiede on ihmisten tekemää: se etenee erehdysten, kilpailun ja sattuman kautta, ei suoraviivaisena totuuden löytämisenä.

Toinen kirjan läpi kulkeva teema on tieteellinen epävarmuus. Sami Eerola kuvaa, kuinka Bryson esittelee tieteen kaikessa komeudessaan: yritystä ja erehdystä, järkyttäviä virheitä ja upeita oivalluksia, ja ennen kaikkea sen, että suurin osa siitä, mitä maapallosta tiedetään, ei ole läheskään varmaa. Kirja käsittelee myös niitä megaluokan katastrofeja, jotka voisivat tuhota ihmiskunnan, kuten havaitsemattoman asteroidin törmäyksen, ja sen, miten vähän ihminen lajina tosiasiassa tietää omasta olemassaolostaan. Tämä ei ole kirjan pääasia, mutta se antaa teokselle vakavamman kerroksen humoristisen sävyn rinnalle.

Kirjan ikä näkyy silti: Kirjavinkit huomautti alkuperäisestä, vuoden 2005 suomennoksesta, että jo 2003 ilmestyneen kirjan tiedoista osa on ehtinyt vanhentua. Juuri tätä korjaa BookBeatin tarjoama 2.0-laitos, jonka kustantaja kuvaa päivitetyksi vastaamaan tämänhetkistä tutkimustietoa. Sama Kirjavinkit-arvostelu toteaa kuitenkin kirjan olevan hyvää populaaritiedettä hakevalle erinomainen löytö: sen luettuaan on viisaampi, mutta tietomassaa ei vyörytetä päälle niin, että sen alle tukehtuisi.

Kuuntelijalle kirjan 20 tunnin ja 44 minuutin kesto, Raiko Häyrisen lukemana, on juuri sopiva väline tälle rakenteelle: anekdoottimainen, henkilöiden kautta etenevä kerronta toimii hyvin pitkänä yhtäjaksoisena kuunteluna, toisin kuin tiiviisti numeroita ja kaavoja listaava tietokirja toimisi. Kirja sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää, miten ihmiskunta on päätynyt nykyisiin käsityksiinsä maailmankaikkeudesta ja omasta planeetastaan, mutta ei vaadi ennakkotietoa mistään käsiteltävästä tieteenalasta. Se sopii yhtä lailla sille, joka etsii viihdyttävää tapaa oppia lisää luonnontieteistä, kuin sille, joka on kiinnostunut siitä, miten tiedeyhteisö todella toimii: erehdysten, kiistojen ja sattumien kautta eteenpäin. Bryson itse tunnetaan ennen kaikkea matkakirjailijana, ja tämä tausta näkyy kirjan otteessa: tieteentekijät ja heidän löytönsä esitellään samalla uteliaalla ja havainnoivalla katseella, jolla hän on aiemmin kuvannut vieraita maita ja kaupunkeja. Kirjoittaja katsoo tiedettä ulkopuolisen silmin, ei tutkijan omaa alaansa puolustavalla äänellä, ja juuri se pitää teoksen lähestyttävänä yli kahden vuosikymmenen ajan alkuperäisestä julkaisusta lähtien. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Lyhyt historia lähes kaikesta on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Raiko Häyrisen lukemana päivitettynä 2.0-laitoksena, kesto 20 h 44 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu