Lumenlaulaja (Emmi Itäranta)

Lumenlaulaja kertoo, miten Pohjolan pelätystä ja vihatusta valtiattaresta Louhesta tuli se, mitä Kalevala hänet tuntee. Tarina alkaa Lauhana: tyttö kasvaa naisten hallitsemassa Pohjolassa, jossa äiti, tädit ja sisaret osaavat ottaa itselleen loitsuhahmon ja muuttua eläimiksi: Lauhan oma hahmo on kotka, äidin karhu. Rauhallinen elo päättyy, kun vieras heimo, kirveenkantajat, hyökkää Pohjolaan ja tappaa suuren osan suvusta. Äiti johdattaa Lauhan ja kaksi pientä sisarta ensin piiloon lähelle Tuonen virtaa ja jättää Lauhan myöhemmin tietäjänaisten yhteisöön metsänpeittoon. Siellä Lauhasta tulee Louhi, joka opettelee käyttämään taikavoimiaan.

Kirjan rakenne kääntää Kalevalan asetelman ympäri: sen sijaan että Louhi olisi sivuhahmo miesten sankaritarinassa, hän on kertomuksen keskiö, ja Kalevanmaan miehet, mukaan lukien seppä Ilmarinen, nähdään Pohjolan puolelta. Eepoksesta tutut ainekset, kuten sampo ja Pohjolan tyttärien kosijat, ovat mukana, mutta niiden paino on toinen, kun katsoja on emäntä, jolla on suojeltavanaan kotinsa ja tyttärensä Ilta ja Aamu. Kulttuuritoimitus kuvaa Louhea jo arvionsa otsikossa suojelijaksi, soturiksi ja äidiksi, ja nämä kolme roolia kulkevat kirjassa rinnakkain: mahtava valtias on myös äiti, jolla on vajavaisuutensa. Sama arvio luonnehtii kokonaisuutta näin: "Itärannan Lumenlaulaja on hienoa pohjoismaisesta mytologiasta ja kansanrunoudesta kumpuavaa fantasiaa."

Kirja käy vuoropuhelua myös itse Kalevalan ja sen kokoajan Elias Lönnrotin työn kanssa. Itäranta kysyy, kenen sanat tarinasta jäävät elämään ja kuka saa päättää, millaisena Louhi muistetaan. Kulttuuritoimitus kuvaa ratkaisun sekä rakenteellisesti että tarinallisesti kiinnostavaksi: se saa lukijan pohtimaan, mikä Kalevala oikeastaan on, säilyneistä runoista ja mytologioista koottu sepite, aivan kuten Itärannan oma Louhi-tarinakin on. Sama arvostelu nostaa esiin, että Itäranta on perehtynyt kirjaa kirjoittaessaan laajasti suomalaiseen ja pohjoismaiseen mytologiaan, samanismiin ja muinaisuskoon, mikä näkyy siinä, miten uskottavia piirteitä Pohjolan emäntä ja valtias on saanut.

Naisten yhteisöllä on kirjassa keskeinen asema: Pohjolan taikavoima kulkee suvussa äideiltä tyttärille, ja Lauhan pelastus rakentuu juuri tietäjänaisten yhteisön varaan silloin, kun oma perhe on revitty hajalle. tähtivaeltajablogi nostaa esiin, että kirjan hahmoissa on aitoa syvyyttä: "Hahmojen psykologinen syvyys ja inhimillisyys ihastuttavat." Tämä koskee erityisesti Louhea itseään, joka Kalevalassa jää usein yksiulotteiseksi vastustajaksi mutta saa tässä version, jossa hänen valintojaan, myös julmilta näyttäviä, voi seurata syiden kautta.

Kirjavinkit tiivistää, että kirja onnistuu tutussa aineksessa: "Lumenlaulaja on ensiluokkainen fantasiakertomus. Se kierrättää tuttua ainesta hyvin, kutoo tarinaan mielenkiintoisia uusia käänteitä ja syventää kovin yksiulotteiseksi muuten jäänyttä hahmoa." Naisnäkökulman tuominen alun perin patriarkaaliseen kertomukseen on kirjallisuudessa tuttu tapa kirjoittaa klassikkoja uudelleen, ja Lumenlaulaja tekee sen käyttämällä hyväkseen juuri niitä Kalevalan aukkoja ja mainintoja, joita alkuperäinen eepos ei koskaan avaa.

Kielellisesti kirjaa kuvataan toistuvasti runsaaksi ja soivaksi. Siniset helmet kirjoittaa: "Lumenlaulajan vahvuus on henkeäsalpaavan upea kieli, joka soljuu, soi ja taikoo esiin kalevalaista taikaa." Kirjasähkökäyrän Mai Laakso päätyy samaan lopputulokseen toisin sanoin: "Lumenlaulaja on uskomattoman hieno ja voimaannuttava tarina muinaisen Pohjolan vahvoista naisista." Kirjan mytologiaan nojaava, runomitasta ammentava kieli on sama piirre, joka teki Itärannan esikoisromaanista Teemestarin kirja (2012) kansainvälisen menestyksen: se on käännetty yli 20 kielelle ja palkittu muun muassa Kalevi Jäntti -palkinnolla.

Lumenlaulaja voitti Blogistanian Finlandia -palkinnon parhaasta kotimaisesta kaunokirjallisuudesta vuonna 2025. Palkinnon äänestää vuosittain suomalaisista kirjabloggaajista ja muista kirjavaikuttajista koostuva raati. Kirja oli myös Runeberg-palkinnon ja Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaana, ja sen englanninkielinen käännösoikeus on myyty useampaan maahan Itärannan aiemman kansainvälisen tunnettuuden ansiosta. Palkintomenestys ja arvostelujen linja tukevat toisiaan: kirjaa kehutaan sekä kielestä että rakenteellisesta ratkaisusta asettaa Louhi oman tarinansa kertojaksi.

Lumenlaulaja sopii lukijalle, joka pitää Kalevalasta ja kiinnostuu siitä, miltä sen tapahtumat näyttävät sivuutetun naishahmon näkökulmasta. Ennakkotietoa Kalevalasta ei kuitenkaan vaadita, sillä kirja rakentaa oman mytologiansa alusta asti ymmärrettäväksi. Se vetoaa myös lukijaan, joka arvostaa runsasta, kuvailevaa kieltä enemmän kuin nopeatempoista juonivetoisuutta. Äänikirjana teosta lukee Laura Hänninen, kesto 12 tuntia 30 minuuttia. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin viiteen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjan arvio on 4,7/5.

Lumenlaulaja on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Laura Hännisen lukemana (12 h 30 min).

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu