Kremlin kasvattama (Julia Kuokkanen)

Kremlin kasvattama on Suomessa parikymmentä vuotta lastensuojelun parissa työskennelleen Julia Kuokkasen esikoisteos, joka ilmestyi elokuussa 2026 Bazar Kustannukselta. Kuokkanen, omaa sukuaan Matjuhina, syntyi 1980-luvun alun Moskovassa neuvostoeliitin perheeseen: hänen suvussaan oli NKVD:n ja KGB:n upseereja, ja isoisä toimi Neuvosto-Ukrainan maatalousministerinä. Perhe muutti Suomeen vuonna 1987, kun Julian isä sai töitä öljy-yhtiö Teboililta, mutta vanhemmat eivät yrittäneet sopeutua uuteen maahan. Perhe asui Helsingin Kaivopuistossa yhtiön omistamassa talossa, jossa muutkin asukkaat olivat venäläisiä ja joissa kommunistisia juhlapäiviä, kuten Leninin syntymäpäivää, juhlittiin yhdessä. Lapsia ei päästetty pihan ulkopuolelle ilman valvontaa, koska he olisivat saattaneet joutua kosketuksiin "länsimaalaisten vakoojien" kanssa. Kirjan alkuasetelma on siis lapsuus, joka eteni täydessä eristyksissä ympäröivästä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Kirjan keskeinen käänne tapahtui jo ennen Kuokkasen omaa elämää koulussa: hän kävi lapsena Venäjän suurlähetystön koulua, jossa opetussuunnitelma ja patriotismi olivat vielä tiukempia kuin tavallisessa moskovalaiskoulussa. Neuvostoliiton hajoaminen 1991 lopetti suurlähetystön koulun, ja 11-vuotias Julia siirtyi lähistön ruotsinkieliseen suomalaiskouluun täysin ummikkona. Seuran Laura Savolainen kuvaa, kuinka suurin kulttuurishokki ei ollut kieli vaan se, että opettajien kanssa sai ylipäätään keskustella ja että omia mielipiteitä sai kyseenalaistaa — asia, joka oli neuvostokasvatuksen saaneelle lapselle täysin vieras kokemus. Vanhemmat sen sijaan pitivät tiukasti kiinni omaksumastaan maailmankuvasta koko Suomessa asumisensa ajan, ja palasivat 2000-luvun alussa lopulta takaisin Venäjälle epäonnistuneiden liiketoimien jälkeen.

Kirjan kantava teema on se, miksi pitkäkään asuminen demokraattisessa maassa ei riittänyt murtamaan Kuokkasen vanhempien maailmankuvaa. Kansan Uutisten Kai Hirvasnoro kertoo, että Kuokkanen erittelee kirjassa neuvostoajoilta periytyvää homo sovieticus -ihannetta: ajatusmallia, joka varautuu aina pahimpaan, on ehdollistunut selviytymään ankarissa oloissa, on kuuliainen auktoriteeteille ja halveksuu niitä, jotka haastavat vallitsevia normeja. Hirvasnoron mukaan tätä ihmiskuvaa ovat lisäksi muovanneet sodat, nälänhädät, teloitukset ja poliittiset vainot, joiden käsittely on Venäjällä jäänyt kesken — ja Julia Kuokkanen laittaa todella itsensä peliin, sillä teos voi katkaista lopullisesti välit sukuun. Kirja ei siis ole vain henkilökohtainen kasvukertomus, vaan myös yritys selittää, miksi laajamittaista kansannousua Putinin sotaa vastaan ei ole syntynyt.

Käänteen kirjan tapahtumissa toi Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Yle kertoo Erkka Mikkosen haastattelussa, että lapsena Suomeen muuttaneelta Kuokkaselta ilmestyi elokuussa esikoisteos Kremlin kasvattama. Siinä hän kirjoittaa venäläisiin iskostetusta maailmankuvasta, joka saa kansan hyväksymään sotatoimet. Kuokkanen haastaa kirjassa ajatuksen, että sota olisi vain Vladimir Putinin ja valtaeliitin asia, ja erottaa vastuun syyllisyydestä: hänen mukaansa tavalliset venäläiset kantavat vastuuta passiivisuudestaan, mutta varsinainen syyllisyys on sodan aloittajilla ja sotarikollisilla. Hyökkäyssota sai myös Kuokkasen omat, Suomesta takaisin Venäjälle muuttaneet vanhemmat ottamaan kantaa: he eivät nähneet hyökkäyksessä mitään väärää, vaan pitivät sitä presidentin viimeisenä keinona ja ainoana oikeana ratkaisuna.

Kirjan toinen keskeinen juonne on se, mitä tapahtuu kirjoittajan omalle perhesuhteelle teoksen julkaisun myötä. Seura kertoo, että kirjassaan hän käy läpi elämäänsä neuvostoeliitin lapsena sekä sitä, miten hän lopulta päästi irti sotaisasta maailmankuvasta. Kuokkanen kuvaa, kuinka hän puhelimitse vanhempiensa kanssa käydyissä, yhä kärjistyneemmissä keskusteluissa ymmärsi vähitellen, että paitsi hänen vanhempansa, myös laajemmin Venäjän kansa on pakotettu pitämään sotaa oikeutettuna, koska koko oma identiteetti olisi muuten vaarassa murtua. Julkaisun myötä Kuokkanen on sukunsa silmissä nyt "petturi", eikä hän tiedä, voiko hän enää koskaan palata synnyinmaahansa.

Kuokkanen ei pidä venäläisiä yksinomaan uhreina, vaan korostaa, että myös poliittinen passiivisuus on valinta, joka ylläpitää järjestelmää. Hän nostaa kirjassa esimerkiksi Länsi-Saksan tavan käsitellä omaa natsimenneisyyttään toisen maailmansodan jälkeen vastakohtana sille, miten Venäjällä neuvostoajan hirmutekoja on Putinin kaudella alettu päinvastoin oikeuttaa. Kirja sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää Venäjän hyökkäyssotaa yksittäisen perheen ja kasvukertomuksen kautta, ei vain geopoliittisen analyysin tasolla. Äänikirjan lukee Satu Paavola, kesto 7 tuntia 46 minuuttia. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kolmeen julkaisuun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Kremlin kasvattama on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Satu Paavolan lukemana, kesto 7 h 46 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu