Kolme saarta – isä, äiti ja minä

Kolme saarta – isä, äiti ja minä on Sophia Janssonin esikoisteos, alkuperäiseltä ruotsinkieliseltä nimeltään Tre öar. Mamma, pappa och jag. Kirjan on suomentanut Jyrki Kiiskinen, ja sen julkaisi Kustannusosakeyhtiö Siltala syksyllä 2025, samaan aikaan kun ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi Förlagetilta. Sophia Jansson on Tove Janssonin veljen Lars Janssonin tytär, ja hän johtaa nykyisin Moomin Charactersin hallitusta sekä vastaa yhdessä muiden perillisten kanssa Tove Janssonin kuolinpesästä. Kirja kertoo hänen vanhempiensa Lars Janssonin ja Nita Leschin avioliitosta, joka päättyi eroon Sophian ollessa viisivuotias, ja siitä, mitä eron jälkeen jäi sanomatta.

Kirjan rakenne kiertyy kolmen saaren ympärille, joista teos saa nimensä. Tonga on saari, jonne Tove ja Lars haaveilivat 1940-luvun synkässä sotasuomessa muuttavansa mutta eivät koskaan päässeet; Ibiza on paikka, jossa Sophia asui isänsä kanssa varhaislapsuudessaan; Pellinki on Suomenlahden saari, jossa Janssonit ovat kokoontuneet kesäisin sukupolvien ajan. Saaret eivät kirjassa toimi pelkkänä maantieteellisenä kehyksenä, vaan kukin niistä kantaa oman osansa perheen historiasta — haaveesta, joka jäi toteutumatta, lapsuuden kodista ja suvun jatkuvuudesta. Kirjasähkökäyrän Mai Laakso nostaa erityisesti esiin Pellingin saaren kuvaukset: "Oli todella ihana lukea varsinkin saarimökkeilystä." Suomalaiselle mökkikulttuurille tuttu kesänvietto saa kirjassa oman, taiteilijasuvun sävyttämän muotonsa, mutta tunnistettavuus ei jää vain Janssonin suvulle.

Kirjan painavin aihe on Sophian äiti Nita Lesch, jonka oma lapsuus oli ankara jo ennen avioliittoa Larsin kanssa. Nitan äiti antoi vastasyntyneen tyttärensä lastenkotiin 1930-luvulla, koska ei köyhänä yksinhuoltajana katsonut voivansa pitää lasta; Nita kasvoi sen jälkeen lastenkodeissa. Aikuisena Nita päätyi Janssonien perhepiiriin Tove Janssonin ystävän, teatteriohjaaja Vivica Bandlerin kautta, meni naimisiin Larsin kanssa ja sai heidän ainoan lapsensa Sophian. Avioliitto kesti vain muutaman vuoden. Eron jälkeen Sophia kasvoi huolehtivan mutta vaiteliaan Lars-isän ja laajan Jansson-suvun keskellä, eikä äidistä puhuttu. Kirja on tyttären yritys selvittää aikuisena, kuka hänen äitinsä oli. Demokraatti tiivistää kirjan laajemman annin: se on "yleisemmällä tasolla osuvaa ajankuvaa ja ajatuksia sekä samaistumispintaa herättävä teos vaikenemisen sukuperinnön hinnasta."

Kirja ei kaunistele sitä, millaista oli olla ulkopuolinen keskellä tiivistä ja omalla tavallaan poikkeuksellista taiteilijasukua. Jansson-perhe otti Nitan mukaan ystävällisesti, mutta ystävällisyyskin saattoi olla vaativaa: perheellä oli omat, järkähtämättömät tapansa, joihin sopeutuminen ei ollut Nitalle helppoa. Amman kirjablogi kuvaa tätä suoraan: "Kirjaa lukiessa oli piinallista seurata, miten vaikeaa Nitan oli sopeutua Janssoneiden elämänmenoon." Sama kirjoitus huomauttaa, että kirjan varhaisimmat muistikuvat äidistä ja kuvaukset siitä, miten pieni lapsi reagoi turvattomuuteen, jäävät kummittelemaan lukemisen jälkeenkin.

Vaikka kirja avaa uusia kulmia myös Tove Janssoniin — hän suhtautui Nitaan myötätuntoisesti ja tiesi tämän vaikeasta taustasta — teos ei rakennu Tove-yhteyden varaan eikä tarvitse sitä kantaakseen. Levoton Lukija toteaa tämän suoraan: "Sen suurin ansio ei kuitenkaan lennä Toven siivin vaan omillaan." Kirjan arvo on siinä, että se antaa äänen ja hahmon nimenomaan Nitalle, sivuhenkilölle, josta Jansson-kirjallisuudessa ei aiemmin ole juuri kerrottu, ei siinä, että se laajentaisi tunnettua Muumi-tarinaa.

Kolme saarta sopii lukijalle, joka kiinnostuu perhehistoriasta, vaietuista asioista ja siitä, miten yhden sukupolven kokemukset periytyvät seuraavalle, riippumatta siitä tunteeko Jansson-suvun tai Muumit ennalta. Janssonin suvun vaiheista kiinnostuneelle kirja tarjoaa uusia yksityiskohtia, mutta sen kantava teema — vaikeneminen ja sen hinta perhesuhteille — kantaa yhtä hyvin ilman ennakkotietoa. Äänikirjana teosta lukee Satu Paavola, kesto 10 tuntia 40 minuuttia. Kolmen saaren ympärille jäsennetty muistelma sopii kuunneltavaksi myös lyhyissä jaksoissa, sillä siinä ei ole monimutkaista juonta, jonka langat pitäisi muistaa kuuntelukerrasta toiseen. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Kolme saarta – isä, äiti ja minä on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Satu Paavolan lukemana, kesto 10 tuntia 40 minuuttia.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu