Itsekkyyden aika (Liisa Keltikangas-Järvinen)

Itsekkyyden aika on psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen tietokirja siitä, miten äärimmilleen viety yksilöllisyys on muuttunut suomalaisessa kulttuurissa normiksi. Kirja käy läpi, miten piirteet, joita vielä sukupolvi sitten olisi pidetty narsistisina, ovat nykyään tavanomaisia, ja millaisen hinnan tästä muutoksesta maksetaan hyvinvoinnille — erityisesti nuorten keskuudessa. Kirjakaapin kummitus tiivistää kirjan lähtökohdan: "keskiössä on ajatus yltiöyksilöllisestä ajasta, joka saa meidät kääntymään kohti itseämme ja asettamaan etusijalle minän", ja huomauttaa, että tällainen ihanne "sekä asettaa paineita että luo yksinäisyyttä". Kirja ei jää pelkkään nykytilan kuvaukseen, vaan hahmottelee myös konkreettisen reitin takaisin yhteisöllisempään kulttuuriin.

Väitteiden pohja on kirjan ytimessä. Kirja-arviot.fi kirjoittaa: "Ei tästä voi kuin pitää. Asia on vakavaa ja pohjaa tutkimustiedolle, ei ideologioille." Sama huomio nousee esiin myös siinä, miten kirjoittajan pitkä tutkijantausta näkyy tekstissä: Kirjakaapin kummitus toteaa, että "pitkän uran psykologian parissa tehneen tutkijan väitteet saivat nyökyttämään ja kiittämään ajatusten kirkastamisesta". Kirja rakentaa argumenttinsa siis tutkimusaineiston varaan, ei ajankohtaisen keskustelun tunnelmien.

Tieteellisen aineiston kääntäminen luettavaksi tekstiksi on kirjan toinen kantava piirre. Raijan kirjareppu kuvaa tätä: "Taitava popularisointi takaa sen, että tieto on muidenkin kuin asiantuntijoiden vastaanotettavissa." Kirja etenee luku luvulta niin, että jokainen osa tarjoaa oman, itsenäisen oivalluksensa: Seura kuvaa lukukokemusta sanoin "Itsekkyyden aika tarjoilee lukijalle kappale kappaleelta niin hyviä oivalluksia ja sanoituksia, että jatkuvasti tekisi mieli alleviivata tai huudahtaa 'Juuri näin!'". Samaa lukukokemuksen sujuvuutta kuvaa Luetut.net: kirja on "helppolukuinen, kursailematon ja puhutteleva".

Yksi kirjan konkreettisista teemoista on älypuhelimen ja aidon sosiaalisuuden välinen ristiriita arjessa. Seura kuvaa, miten kirja vaikutti omaan toimintaan lukemisen jälkeen: "Kirja sai minut tarkkailemaan omaa toimintaani ja miettimään, miten voisin olla omille yhteisöilleni hyödyksi. Ja ehdottomasti keskittymään aitoon sosiaalisuuteen älypuhelimen sijaan." Kirja ei siis jää pelkkään ongelman kuvaukseen: Luetut.net nostaa esiin, että kirjoittaja "antaa kirjassaan niin konkreettisia esimerkkejä kuin myös aitoja ratkaisuehdotuksia" kohti yhteisöllisempää yhteiskuntaa. Ratkaisukeskeisyys erottaa kirjan pelkästä yhteiskuntakritiikistä: lukijalle ei jätetä vain diagnoosia, vaan myös suuntaviivoja siitä, mitä arjessa voi tehdä toisin.

Rehellisyyden nimissä kirjassa on myös rajoitteita, jotka arvosteluissa mainitaan suoraan. Kirjakaapin kummitus olisi kaivannut painavimmille väitteille vahvempia perusteluja: "lähteisiin viittaaminen on varsin satunnaista enkä päässyt selville, miksi lähteet joskus mainitaan mutta usein ei, vaikka kirjoittaja lähdeviittausten pois jättämistä lukijaystävällisyydellä perusteleekin." Sama arvostelu antaa myös konkreettisen esimerkin yleistävästä ilmaisusta: "'opettajat kertovat' -tyyppiset maininnat olisivat tuntuneet vakuuttavammilta, jos niiden asiayhteyttä olisi avattu enemmän." Luetut.net puolestaan huomauttaa kirjassa olevan "jonkin verran toistoa". Molemmat huomiot kuvaavat samaa piirrettä: tiivis, luku luvulta etenevä tietokirja toistaa keskeisen väitteensä usealla esimerkillä sen sijaan, että jokainen esimerkki avattaisi uutta lähdettä.

Sävyltään kirja on tarkoitettu herättäväksi, ei lamauttavaksi. Raijan kirjareppu nimeää kirjan sanoin "Tervetullut herätyshuuto" ja tarkentaa, että "kirjoittaja ei halua jättää lukijoitaan toivottomuuden tilaan". Kirja siis sekä nimeää ongelman että osoittaa, että siihen voi vaikuttaa — tasapaino, joka erottaa sen puhtaasta kulttuurikritiikistä.

Itsekkyyden aika sopii lukijalle, joka haluaa tutkimukseen pohjautuvan, mutta helposti lähestyttävän näkökulman siihen, miksi yhteisöllisyys on kaventunut ja mitä sille voi tehdä. Kirja ei vaadi psykologian ennakkotuntemusta, sillä popularisointi on tehty huolella. Äänikirjana teosta lukee Hannamaija Nikander, kesto 6 tuntia 53 minuuttia.

Kaksi viidestä arvostelusta antoi kirjalle numeroarvion, molemmat täydet viisi tähteä: Seura ja Kirja-arviot.fi. Niiden keskiarvo on kirjan arvio tällä sivulla, 5,0/5. Loput kolme arvostelua, Raijan kirjareppu, Kirjakaapin kummitus ja Luetut.net, olivat myönteisiä tai vivahteikkaita ilman numeroarvoa eivätkä vaikuta keskiarvoon. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin viiteen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjan arvio on 5,0/5.

Itsekkyyden aika on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Hannamaija Nikanderin lukemana, kesto 6 h 53 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu