Hyvästi, Iijoki (Kalle Päätalo)

Hyvästi, Iijoki on Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan 25. osa, alun perin Gummeruksen kustantamana vuonna 1995. Kirja kattaa vuodet 1955–1958, joina Päätalo on 35–39-vuotias, ja sen keskiössä on kaksi rinnakkaista murrosta: avioero ensimmäisestä vaimosta Lainasta ja ensimmäisen romaanin saaminen julki vuosien yritysten jälkeen. Taustalla kulkee sodanjälkeisen Suomen jälleenrakennus: Päätalo työskentelee rakennusmestarina hankkeesta toiseen, ja kevään 1956 yleislakko näkyy kirjassa suoraan työmailla, ei vain taustauutisena. Rakennusmestarin arki tuo mukanaan myös oman epävarmuutensa: kun urakoiden välissä on hiljaisempi kausi, Kalle joutuu odottamaan kotona uutta työmaata, ja heinäkuussa 1957 hän saa esimieheltään käskyn jäädä kahdeksi viikoksi lomalle tilanteessa, jossa rakennusalalla ei muuten olla totuttu vapaisiin.

Avioeron jälkeen Kalle kääntää katseensa Kyrökoskelle ja Leenaan, josta tulee hänen toinen vaimonsa. Suhde ei kirjassa rakennu suurten tunteenpurkausten varaan: Kalle sanoo Leenalle suoraan, ettei aio aloittaa toista avioliittoaan mielistelemällä. Perhe-elämä saa tässä osassa tilaa myös toisella tavalla, kun pariskunnalle syntyy Riitta-tytär — lapsirakkaalle Kallelle ensimmäinen tilaisuus elää arkea pienen lapsen kanssa. Samaan aikaan Kalle päättää lunastaa itselleen Kirvestien talon, jonka hän oli eron ehtona luvannut jättää Lainalle, ja ratkaisu tuo mukanaan uutta velkaa vaiheessa, jossa kirjailijanura on vasta alkamassa eikä tuo vielä varmaa toimeentuloa.

Kirjan toinen juonilinja seuraa käsikirjoitusta, jota Kalle kutsuu leikkimielisesti Mammonalinnaksi: se kiertää kustantajalta toiselle ja palaa aina hylättynä, kunnes Gummeruksen Ville Repo tarttuu siihen. Romaani ilmestyy lopulta nimellä Ihmisiä telineillä 11. marraskuuta 1958, Kallen 39-vuotispäivänä. Vastaanotto kotipitäjässä Taivalkoskella on kuitenkin nuiva: kyläläiset lukevat romaanin päähenkilön Mauno Joensivun kautta itsensä ja kokevat tulleensa häpäistyiksi kirjan kiroilulla ja syntisillä tapahtumilla, vaikka kyse on fiktiosta eikä dokumentista. Railo Päätalon ja kotipitäjän välillä kasvaa tästä eteenpäin, ja Tampereesta tulee kirjassa yhä selvemmin koti sen sijaan että Taivalkoski olisi enää sitä.

Sarjan mittavuudesta huolimatta osa on koettu yllättävän sujuvaksi lukukokemukseksi. Ja kaikkea muuta toteaa: "Päätalon kirja oli yllättävänkin sujuvalukuinen, aika vain on kortilla." Kerronnan tyyli itsessään on hidas ja pikkutarkka: Jokken kirjanurkka kuvailee sitä sanoin "avointa ja rehellistä, mutta verkkaista, kuin rakennustyömaan montun käsin kaivuu". Kerronta etenee siis rakennustyömaan tahtiin, mutta 700 sivun laajuus ei tässä osassa muutu raskaudeksi, koska tapahtumat (avioero, uusi suhde, kirjan julkaiseminen) seuraavat toisiaan koko ajan sen sijaan että kirja pysähtyisi kuvailemaan yhtä vaihetta pitkäksi aikaa.

Otsikkonsa mukaisesti kirja on jäähyväiset Iijoelle ja rakennusmestarin ammatille, ja se on rakenteellisesti käännekohta koko sarjassa. Villasukka kirjahyllyssä kuvaa lukukokemusta juhlalliseksi ja tunteikkaaksi, koska "tässä osassa ympyrä ikään kuin sulkeutuu ja Kallen kirjailijaura alkaa". Osa oli tarkoitus jättää koko sarjan päätökseksi, mutta lukijoiden pyynnöstä ja vaatimuksesta ilmestyi vielä yksi osa, Pölhökanto Iijoen törmässä, joka kertoo Päätalon loput neljä vuosikymmentä kirjailijana. Tätä jatko-osaa on jääty odottamaan kiinnostuneena: Kirjavinkin hikkaj kirjoittaa: "Jäämme mielenkiinnolla ja jännityksellä ja kunnioituksella lukemaan, minäkin – toista kertaa." Kirjan asema käännekohtana on kiinnostanut myös elokuvantekijöitä: ohjaaja Hannu Kahakorpi teki vuonna 2008 Hyvästi, Iijoki -kirjan aineksista elokuvan nimeltä Päätalo.

Hyvästi, Iijoki sopii parhaiten lukijalle, joka on jo seurannut sarjaa aiemmista osista lähtien, sillä käänteet, kuten avioero, uusi puoliso ja kustantajakierrokset, saavat painoarvonsa juuri edeltävien 24 osan kautta. Se toimii silti myös itsenäisenä lukukokemuksena kenelle tahansa, joka kiinnostuu 1950-luvun rakennustyömaiden arjesta tai siitä, miten suomalaisesta rakennusmestarista tuli maan luetuimpia kirjailijoita. Äänikirjana Hyvästi, Iijoki on BookBeatista Toni Kamulan lukemana, kesto 29 tuntia 55 minuuttia — osa samaa yhtenäistä, koko 26-osaisen sarjan kattavaa lukusuoritusta, johon kuuluu myös sarjan päättävä Pölhökanto Iijoen törmässä. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Hyvästi, Iijoki on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Toni Kamulan lukemana, kesto 29 tuntia 55 minuuttia, osana koko 26-osaisen Iijoki-sarjan yhtenäistä äänikirjatuotantoa.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu