Homona Putinin Venäjällä (Erkka Mikkonen)

Homona Putinin Venäjällä on Ylen Venäjään erikoistuneen ulkomaantoimittajan Erkka Mikkosen (s. 1982) omakohtainen tietokirja, joka ilmestyi WSOY:ltä helmikuussa 2026. Kirjan alkuasetelma on nuoren Mikkosen rakastuminen venäläiseen kulttuuriin ja vieraanvaraisuuteen: hän opiskeli venäjää, vietti nuorena miehenä aikaa Pietarissa ja koki kaupungin maineen Venäjän "sateenkaaripääkaupunkina" vapauttavana kokemuksena. Hän opiskeli ja työskenteli myöhemmin Suomen Pietarin-konsulaatissa, siirtyi sitten Ylen avustavaksi kirjeenvaihtajaksi Moskovaan vuonna 2012 ja toimi vuosina 2019–2022 Ylen päätoimisena Moskovan-kirjeenvaihtajana. Venäjältä hän löysi myös aviomiehensä Fjodorin, joka työskenteli Pietarissa vaateverkkokaupan stylistinä. Kirja ei ala siis poliittisella analyysilla, vaan henkilökohtaisella kiintymyksellä maahan, jonka virallinen linja kääntyi kirjan aikana yhä jyrkemmin tätä kiintymystä vastaan.

Kirjan kantava rakenne seuraa sitä, miten Mikkosen työ kirjeenvaihtajana osui yhteen Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden ja sitä seuranneen itsevaltiuden tiivistymisen kanssa. Annelin kirjoissa kuvaa, kuinka Mikkonen joutui työssään tiedottajana ja taustoittajana näkemään ja kokemaan, miten Putinin itsevaltiudessa Venäjästä tuli käytännössä diktatuuri. Kirja ei käsittele Venäjän koko lähihistoriaa, vaan keskittyy enimmäkseen 2010-lukuun ja 2020-luvun alkuvuosiin eli juuri siihen ajanjaksoon, jonka Mikkonen itse todisti paikan päällä. Tämä rajaus erottaa kirjan laajemmista Venäjä-aiheisista yleisteoksista: se ei pyri selittämään koko maan historiaa, vaan yhden ulkomaalaisen silminnäkijän ja samalla kohteeksi joutuneen vähemmistön jäsenen kokemusta.

Kirjan keskeinen teema on se, miten vainon logiikka etenee yhteiskunnassa vaiheittain. Suomen Kuvalehden Kristiina Sarasti lainaa Mikkosta: "Venäjän kaltaisissa itsevaltaisissa järjestelmissä maalitauluksi otetaan aluksi heikoimmassa asemassa olevat. Vaino aloitetaan heistä, ja pikkuhiljaa se ulotetaan muihin ryhmiin." Kirja käsittelee myös sitä, miksi seksuaalivähemmistöistä tuli valtiolliselle propagandalle käyttökelpoinen syntipukki: Sarasti kertoo, että Mikkosen mukaan yhteinen vihollinen yhdisti kansaa ja käänsi huomion pois muualta. Tämä mekanismi kytkeytyy kirjassa laajempaan historialliseen taustaan, sillä miesten välinen homoseksuaalisuus oli suurimman osan neuvostoaikaa rikos ja sen vainoamisella on Venäjällä pitkä perinne, josta nyky-Venäjän politiikka ammentaa.

Rakenteellisesti kirja on kerronnallista tietokirjallisuutta: se kulkee Mikkosen oman elämän ja uran kronologiaa pitkin, mutta kiinnittää sen jatkuvasti laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hämeen Sanomien Anna Alatalo tiivistää kirjan lähtökohdan näin: "Toimittaja Erkka Mikkonen kertoo vuosistaan Venäjällä 2009–2017. Aluksi hän salasi identiteettinsä jopa poliitikkosisareltaan." Identiteetin salaamisen ja sen myöhemmän avaamisen kaari on kirjassa toistuva rakenteellinen elementti: se, mitä Mikkonen uskalsi kertoa itsestään missä vaiheessa ja kenelle, kulkee rinnan sen kanssa, miten turvalliseksi tai vaaralliseksi avoimuus Venäjällä samaan aikaan muuttui.

Mikkonen ei ollut ainoa suomalainen kirjeenvaihtaja, joka joutui lähtemään Venäjältä samassa tilanteessa: Annelin kirjoissa mainitsee, että myös Ilta-Sanomien Arja Paananen ja Hufvudstadsbladetin Anna-Lena Laurén joutuivat samaan asemaan, eikä Helsingin Sanomien Jussi Konttisellakaan ole ollut mahdollista matkustaa Venäjälle. Tämä asemoi Mikkosen oman tarinan osaksi laajempaa ilmiötä, jossa ulkomaisen median työskentely Venäjällä on käytännössä loppunut kokonaan tietyille toimittajille heidän aiemman työnsä seurauksena. WSOY on luokitellut teoksen kerronnalliseksi tietokirjallisuudeksi, ja painettu laitos on 343 sivua pitkä.

Kirja on suunnattu lukijalle, joka haluaa ymmärtää Venäjän viime vuosikymmenen kehitystä yksittäisen, itse koetun näkökulman kautta, ei vain ulkopuolisena geopoliittisena analyysina. Se sopii myös lukijalle, jota kiinnostaa erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema autoritaarisissa yhteiskunnissa. Annelin kirjoissa vertaa kirjaa toiseen tuoreeseen nyky-Venäjä-kuvaukseen ja toteaa: "Molemmista tietoteoksista tuli itselleni ahdistunut, raskas ja liki lohduton olo." Kirja ei tarjoa kevyttä lukukokemusta, mutta se perustuu kirjoittajan omaan, vuosia kestäneeseen havainnointiin paikan päällä, mikä erottaa sen ulkoapäin kirjoitetuista yleisesityksistä. Äänikirjan lukee Mikkonen itse, kesto 9 tuntia 34 minuuttia — kertojan oma ääni kulkee näin koko sen matkan, jonka hän kirjassa kuvaa. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kolmeen julkaisuun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Homona Putinin Venäjällä on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Erkka Mikkosen itsensä lukemana, kesto 9 h 34 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu