Henkivartija (Leena Lehtolainen)

Henkivartija on Leena Lehtolaisen vuonna 2009 ilmestynyt jännitysromaani ja kuusiosaisen Hilja Ilveskero -sarjan avaus. Teos oli kirjailijalle merkittävä suunnanmuutos: pitkän ja Suomessa laajalti tunnetun Maria Kallio -poliisisarjan jälkeen Lehtolainen siirtyi kokonaan uudelle alueelle, kansainväliseen rikollisuuteen ja vakoiluun kietoutuvaan jännityskirjallisuuteen. Päähenkilö Hilja Ilveskero on New Yorkissa henkivartijakoulutuksensa saanut suomalaisnainen, joka on työskennellyt suomalaisen liikenaisen Anita Nuutisen henkivartijana Venäjällä. Kirja lähtee liikkeelle siitä, että Hilja irtisanoutuu Nuutisen palveluksesta riitaannuttuaan työnantajansa kanssa, ja seuraavana päivänä Nuutinen surmataan Moskovassa. Poliisia kiinnostaa, miksi henkivartija jätti suojattavansa juuri ennen murhaa, ja Hilja joutuu puolustamaan sekä mainettaan että henkivartijan toimilupaansa.

Kirsin kirjanurkka tiivistää kirjan alun iskevyyden lyhyesti: "Henkivartija lähtee räväkästi liikkeelle." Avausluvut esittelevät nopeasti sekä Hiljan ammatin että sen uhan, joka hänen ympärilleen kietoutuu: Hilja epäilee Nuutisen surmasta tämän entistä liikekumppania ja rakastajaa, moskovalaista kiinteistökuningas Valentin Paskevichia, ja huomaa pian yhden tämän miehen seuraavan itseään. Uhkaukset ajavat Hiljan palaamaan Suomeen ja vetäytymään Itä-Suomen maaseudulle lapsuutensa maisemiin, mutta kirja jättää alusta lähtien auki, onko hän turvassa venäläisiltä liikemiehiltä sielläkään. Juonikuviot kulkevat venäläisten Suomessa tekemien kiinteistökauppojen, Itämeren kaasuputkihankkeen ja kotimaisen politiikan ympärillä, joten kansainvälisen rikollisuuden kuvaus kytkeytyy koko ajan myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Genrevaihdoksesta huolimatta kirjassa on tuttuja Lehtolaisen aineksia: yhteiskunnallinen tarkkailu, päivänpolitiikka ja vahva naispäähenkilö, joka ei asetu kiltisti sivuun. Uutta on kovan aiheen pehmentäminen romantiikalla ja huumorilla. Lehtolainen on itse kertonut käyttäneensä tarkoituksella mustaa huumoria rinnan vakavien teemojen kanssa, jotta raskaista aiheista ei tule yksioikoisen synkkiä. Leena Lumi nostaa esiin juuri tämän yhdistelmän: "Henkivartija on paljon, paljon enemmän kuin toimintajännäri. Se on kuuma, eroottinen kokemus." Kirjan ihmissuhdelinja kulkee toimintajuonen rinnalla alusta asti, ja Hiljan tunne-elämä saa tilaa yhtä lailla kuin hänen ammatilliset taitonsa. Mukana kulkee myös luontoteema: Hiljan sukunimi ja hänen suhteensa ilves-eläimeen kytkeytyvät kirjan symboliikkaan, ja Lehtolainen on kertonut saaneensa idean nähdessään ilvesturkin venäläisissä taitoluistelukilpailuissa.

Henkivartija nousi ilmestyessään myydyimpien kotimaisten kirjojen listoille ja vakiinnutti Hilja Ilveskeron Lehtolaisen tuotannon toiseksi pitkäksi sarjaksi Maria Kallion rinnalle. Vastaanotto oli silti jakautunut: osa lukijoista piti genrevaihdosta rohkeana ja onnistuneena, osa koki uuden sankarittaren ja kansainvälisen juonen ylilyöntejä sisältäväksi. Jokken kirjanurkka tiivistää tämän ristiriidan omalta kohdaltaan suoraan: "Kitinästä huolimatta tämä on best seller ja loistava teos, minua se ei puhutellut." Kaupallinen menestys ja lukijakunnan jakautuminen kulkevat kirjan ympärillä käydyssä keskustelussa rinnakkain: samaan aikaan kun sarja keräsi uskollisen lukijakunnan ja jatko-osia tilattiin kirjastoista jonoihin asti, osa pitkäaikaisista Lehtolainen-lukijoista jäi kaipaamaan Maria Kallion tuttua poliisimaailmaa.

Sarjaa jatkoivat Oikeuden jalopeura, Paholaisen pennut, Tiikerinsilmä, Ilvesvaara ja Lumileopardin sydän, ja Henkivartija toimii niille pohjustuksena esittelemällä Hiljan taustan, koulutuksen ja tyypillisen toimintaympäristön, joihin myöhemmät osat palaavat uusista lähtökohdista. Kirjan voi silti lukea myös yksittäisenä teoksena, koska sen tapahtumat muodostavat oman kokonaisuutensa eivätkä vaadi ennakkotietoa muusta Lehtolaisen tuotannosta. Äänikirjana Henkivartijaa lukee Krista Putkonen-Örn, kesto 12 tuntia 1 minuutti.

Henkivartija sopii lukijalle, joka pitää Pohjoismaiden rajat ylittävästä jännityskirjallisuudesta ja haluaa tutustua tunnetun suomalaisdekkaristin uuteen suuntaan. Se kiinnostaa myös niitä, joille toimintajuonen rinnalla kulkeva ihmissuhdelinja on lisäarvo, ei häiriötekijä. Lukija, joka etsii ensisijaisesti perinteistä, hillitympää poliisidekkaria, löytää sen todennäköisemmin Lehtolaisen Maria Kallio -sarjasta, sillä Henkivartija on tietoisesti suurieleisempi ja kansainvälisempi avaus. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin kolmeen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Henkivartija on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Krista Putkonen-Örnin lukemana, kesto 12 h 1 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu