Haamutarinoita (Siri Hustvedt)

Haamutarinoita kertoo Siri Hustvedtin ja Paul Austerin 43 vuotta kestäneen avioliiton viimeisistä yhteisistä ajoista. Auster, yksi aikansa tunnetuimmista amerikkalaiskirjailijoista, kuoli keväällä 2024, ja Hustvedt aloitti kirjan kirjoittamisen kaksi viikkoa miehensä kuoleman jälkeen. Teos ei etene perinteisenä muistelmana alusta loppuun, vaan on koottu päiväkirjamerkinnöistä, pariskunnan välisistä kirjeistä ja sähköposteista sekä katkelmista Austerin omasta, kesken jääneestä viimeisestä kirjasta, jonka hän omisti pariskunnan lapsenlapselle Milesille. Kaleva siteeraa kirjan avausta suoraan: "Olen elossa. Mieheni Paul Auster on kuollut." Kahden virkkeen vastakkainasettelu tiivistää koko teoksen lähtökohdan: kirja ei ala taustoituksella vaan menetyksen tosiasialla, ja loppuosa palaa sitä kohti eri suunnista.

Kirjan julkaisi Suomessa Otava, suomennoksesta vastasi Cristina Sandu, ja teos ilmestyi suomeksi toukokuussa 2026, samaan aikaan kun Hustvedt vieraili Suomessa julkaisun tiimoilta. Aikataulullisesti kirja seuraa siis Austerin kuolemaa tiiviisti: alle kaksi vuotta kuolemasta suomennokseen ja tekijän vierailuun asti. Tämä läheisyys tapahtumiin selittää osaltaan, miksi kirja lukeutuu keskeneräisyydestään huolimatta kesän 2026 puhutuimpiin äänikirjoihin. Aihe ja tekijän oma tuore suru ovat julkisuudessa vielä hyvin ajankohtaisia.

Tarina etenee sairauden kautta: syövän toteaminen, hoidot ja lopulta kuolema muodostavat kirjan rungon. Kirjavinkkien Tuija kuvaa tätä kaarta sanoin: "Syövän toteamisen, hoitojen ja Austerin kuoleman kulku on vääjäämätöntä ja käsinkosketeltavan surullista, mutta jollain tapaa puhdistavaa." Kirja ei siis rakennu juonellisen yllätyksen varaan, vaan sen sijaan siitä, miten yksityiskohtaisesti ja missä järjestyksessä sairauden vaiheet ja parisuhteen arki kerrotaan. Lopputulos tiedetään heti ensimmäiseltä sivulta.

Kirjan keskeinen aineisto on kahden kirjailijan arki keskellä kriisiä: miten työ, kotiaskareet ja sairaalakäynnit lomittuvat samaan päivään. Seuran Jesse Raatikainen nostaa tämän kirjan vahvuudeksi: "Mielenkiintoista kirjassa oli kurkistus kahden kirjailijan arkeen kriisin keskellä." Samalla tämä läheisyys on kirjan riski: aineisto on niin henkilökohtaista (sähköposteja, päiväkirjamerkintöjä, kesken jääneitä käsikirjoituksia), että lukija pääsee poikkeuksellisen lähelle kahden ihmisen yksityiselämää, lähemmäs kuin muistelmateoksissa yleensä.

Kieli ja kerronnan taso jäävät kirjassa toissijaiseksi aineiston rinnalla. Suomen Kuvalehden Silvia Hosseini kirjoittaa: "Haamutarinoita on puolet metaforasta myös kielen tasolla. Ilmaisu on tavanomaista ja välillä latteaa." Kirjan proosa ei siis tavoittele kielellistä loistoa vaan pysyy lähellä päiväkirjamerkinnän ja kirjeen suoraviivaista ilmaisua. Ratkaisu sopii aineiston luonteeseen, mutta jättää kirjan kielellisesti vaatimattomammaksi kuin Hustvedtin ja Austerin aiempi kaunokirjallinen tuotanto.

Kokonaisuutena teos jää osin viimeistelemättömäksi. Raatikainen tiivistää tämän: "Teoksena kirja tuntuu vähän raakileelta, joka olisi saattanut hyötyä ajan kulumisesta ja tiukemmasta kustannustoimittamisesta." Kirjan lähiaikaisuus näkyy rakenteessa: Auster kuoli keväällä 2024, ja kirja julkaistiin jo seuraavana vuonna. Aineisto on koottu ja järjestetty, mutta sitä ei ole ehditty muokata samalla etäisyydellä kuin vuosia myöhemmin kirjoitettua muistelmaa yleensä muokataan.

Äänikirjana Haamutarinoitaa lukee Johanna Kokko, kesto 10 tuntia 53 minuuttia. Koska aineisto koostuu suurelta osin päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja sähköposteista eikä yhtenäisestä kertojan äänestä, lukijan tehtävä on pitää nämä eri lähteet erillään ilman selkeitä kappalejakoja, joita painetussa kirjassa voi silmäillä etukäteen. Tämä tekee formaatista sekä haastavamman että intiimimmän: kuulija seuraa merkintöjä samassa järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu, ilman mahdollisuutta selata eteen- tai taaksepäin sen tarkistamiseksi, missä vaiheessa sairautta ollaan.

Haamutarinoita sopii lukijalle, joka tuntee Hustvedtin tai Austerin aiempaa tuotantoa ja haluaa lukea heidän avioliitostaan sen viimeisinä vuosina, sekä lukijalle, joka etsii suoraa, kaunistelematonta kuvausta syövästä ja saattohoidosta parisuhteessa. Se ei sovi lukijalle, joka odottaa muistelmateokselta kielellistä kunnianhimoa tai selkeää dramaturgista kaarta: kirjan voima on aineiston suoruudessa, ei sen muokkauksessa. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun löytyvät alla olevasta taulukosta.

Yksi neljästä arvostelusta antoi kirjalle numeerisen tähtiarvion (Seura, 3/5), ja se on kirjan arvio tällä sivulla, 3,0/5. Kalevan, Kirjavinkkien ja Suomen Kuvalehden arvostelut olivat kaikki sanallisia ilman numeroarvoa eivätkä vaikuta keskiarvoon.

Haamutarinoita on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Johanna Kokon lukemana, kesto 10 tuntia 53 minuuttia — kirja on BookBeatin oman listauksen mukaan yksi palvelun suosituimmista elämäkerroista ja tositarinoista kesällä 2026.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu