Eristystila / Kapinoivia naisia

Eristystila / Kapinoivia naisia on suomenruotsalaisen Monika Fagerholmin romaani, joka voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon marraskuussa 2025. Kirja on ensimmäinen osa trilogiaa, jonka seuraava osa sijoittuu 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun tienoille ja kolmas nykypäivään. Tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1976–1977. 18-vuotias Alice on viettänyt kesän saaristossa tutustuen Ruotsista tulleeseen nuoreen naiseen, jota hän kutsuu Honeckeriksi tämän pitkien, perusteellisten puheenvuorojen takia, ja tämän amerikkalaiseen ystävään Timothyyn. Kesän päätyttyä Alice muuttaa äitinsä luota maalta isänsä, valokuvaaja Maxin, perheen luo pääkaupunkiseudun esikaupunkiin käydäkseen iltalukion viimeistä luokkaa. Uudessa kodissa asuvat Maxin vaimo Siri, joka tekee kansainvälistä uraa kehitysyhteistyön parissa, ja Alicen kaksi velipuolta: samanikäinen Michael ja nuorempi Jakob, jota perheessä kutsutaan Prinssiksi ja joka harrastaa innokkaasti näyttelemistä. Alice nimeää perheen rivitaloasunnon nukketaloksi ja tarkkailee sen arkea hieman ulkopuolisena tulokkaana. Siri kannustaa Alicea kirjoittamaan, ja Sirin tuttavapiirin kautta Alice tutustuu teatterivaikuttaja Veronica Segeriin, joka neuvoo nuorta kirjoittajaa ottamaan itsensä vakavasti ja näkemään maailman omin silmin eikä muiden kautta. Taustalla kulkevat ajan uutiset Länsi-Saksan kaupunkiterrorismista ja Punaisesta armeijakunnasta; levottomuus näkyy Alicen ajatuksissa ja antaa kirjalle myös sen nimen, sillä eristystila viittaa alun perin terrorismista epäiltyjen naisten kokemukseen täydellisestä eristyksestä vankisellissä.

Fagerholmin kerrontatapaa on kuvattu omaleimaiseksi läpi hänen tuotantonsa, ja Suomen Kuvalehden Outi Hytönen tiivistää tämän suoraan: "Jäljittelemätön on sana, joka on liitetty Fagerholmin kerrontaan ennen ja nyt – eikä syyttä." Kerronta ei etene suoraviivaisesti, vaan kertoja liikkuu ajassa edestakaisin ja palaa samoihin hetkiin useaan kertaan eri näkökulmista. Tämä rakenne vaatii lukijalta antautumista, kuten Kirjaluotsi huomauttaa: "Fagerholm ei tarjoa lukijalle helppoja vastauksia. Hänen proosansa on rytmiä ja vastavirtaa, se edellyttää antautumista." Samaa toistuvaa, pilkottua kerrontatapaa on käytetty myös Fagerholmin aiemmissa romaaneissa, mutta tässä teoksessa se toimii erityisen hyvin: Ina Ruokolainen kirjoittaa, että "joissain aiemmissa teoksissa en ole täysin jaksanut seurata Fagerholmin hyppivää ja pilkottua kerrontaa, mutta tässä se toimii loistavasti."

Yksi romaanin keskeisistä aiheista on kirjailijaksi kasvaminen. Alice alkaa kirjoittaa omaa esikoisromaaniaan, ja tämä Alicen käsikirjoituksesta nousevat katkelmat kietoutuvat kehyskertomukseen niin tiiviisti, että teksti toimii kahdella tasolla yhtä aikaa: Alicen elämänä ja Alicen kirjoittamana tarinana siitä. Rakenteen taidokkuutta on nostettu esiin useissa arvioissa, ja Kulttuuritoimituksen Larissa Raudas tiivistää tämän: "Romaanin rakenne on taidokas, ja fragmentaarinen kerronta resonoi ajatusten kulkua." Kirjoittaminen esitetään Alicelle keinona vastata ympärillä kuohuvaan maailmaan: Veronica Segerin neuvo nähdä maailma omin silmin ja kirjoittaa sen pohjalta muuttuu Alicelle tavaksi jäsentää sekä omaa elämäänsä että ajan yhteiskunnallista levottomuutta.

Romaani käsittelee myös sitä, millä ehdoilla nainen voi 1970-luvulla olla vapaa ja itsenäinen. Siri on itse koulutettu ja uraa tekevä nainen, joka liikkuu kulttuuripiireissä ja jonka ystävättäret osallistuvat mielenosoituksiin, mutta samalla elävät varakkaan porvarissuvun turvaverkon suojissa. Alice tarkkailee tätä ristiriitaa ulkopuolisena: hän ei kuulu syntyperänsä puolesta samaan piiriin, mutta pääsee sen sisälle isänsä avioliiton kautta. Saksalainen kaupunkiterrorismi ja sen naispuoliset tekijät toimivat romaanissa heijastuspintana tälle kysymykselle siitä, millä keinoin nainen voi kapinoida häntä rajoittavia rakenteita vastaan, kun kieli ja valta ovat perinteisesti kuuluneet muille.

Monika Fagerholm on yksi Suomen arvostetuimmista nykykirjailijoista. Eristystila / Kapinoivia naisia oli hänelle kolmas Finlandia-ehdokkuus aiempien Ihanat naiset rannalla (1994) ja Kuka tappoi bambin (2019) jälkeen, ja tällä kertaa valitsija, laulunkirjoittaja Maija Vilkkumaa, valitsi hänet voittajaksi. Fagerholm on saanut uransa aikana myös Runeberg-palkinnon, August-palkinnon sekä edellisestä romaanistaan Tollander-palkinnon ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Hän asuu Raaseporin Tenholassa ja on kertonut haastatteluissa kirjoittaneensa Eristystilaa yli viisi vuotta.

Eristystila / Kapinoivia naisia sopii lukijalle, joka arvostaa runsasta, toistoon ja ajassa liikkumiseen perustuvaa kerrontaa enemmän kuin suoraviivaista juonivetoisuutta. Kirja vaatii keskittymistä, mutta palkitsee sen tarjoamalla tiheän, yksityiskohtaisen kuvan 1970-luvun lopun Suomesta ja sen nuoruudesta. Teos toimii itsenäisenä romaanina siitä huolimatta, että se on osa trilogiaa, sillä sarjan seuraavat osat ajoittuvat vasta myöhemmille vuosikymmenille. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin neljään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Eristystila / Kapinoivia naisia on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Mirjami Heikkisen lukemana, kesto 14 h 36 min.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu