Eilisvuosi (Caro Claire Burke)

Eilisvuosi seuraa Natalie Heller Millsiä, somevaikuttajaa ja karjatilan emäntää, joka rakentaa some-uraansa niin sanotun tradwife-ihanteen varaan: leipomista, kotieläimiä ja perinteisiä sukupuolirooleja ihannoivaa sisältöä miljoonille seuraajille. Eräänä aamuna Natalie herää huomatakseen siirtyneensä ajassa taaksepäin noin 170 vuotta, karulle 1850-luvun rajaseudulle, jossa hänen ihannoimansa elämäntapa ei olekaan esteettinen valinta vaan hengissä pysymisen kysymys. Romaanin lähtökohta kääntää päähenkilön oman sisällöntuotannon logiikan häntä itseään vastaan: nainen, joka on myynyt seuraajilleen kuvan yksinkertaisesta ja turvallisesta maalaiselämästä, joutuu elämään sen ilman nykyaikaista terveydenhuoltoa, ehkäisyä tai perusoikeuksia.

Kertojaratkaisu on kirjan keskeinen rakenteellinen valinta: Natalie kertoo tarinaa itse, eikä hänen tulkintaansa omasta menneisyydestään tai valinnoistaan voi täysin luottaa. Epäluotettava kertoja pakottaa lukijan arvioimaan uudelleen, mikä Natalien alkuperäisessä elämässä oli aitoa vakaumusta ja mikä pelkkää sisältöä seuraajille. Aikahyppy ei toimi romaanissa selittämättömänä ihmeenä vaan kehyksenä, jonka sisällä kirjailija voi verrata 2020-luvun idealisoitua kuvaa menneisyydestä siihen, millaista elämä rajaseudulla oikeasti oli: raskasta ruumiillista työtä, korkeaa lapsikuolleisuutta ja naisen oikeuksien puuttumista kokonaan.

Kirjan aihepiiri on ajankohtainen kahdella tasolla. Ensinnäkin se käsittelee tradwife-ilmiötä, jossa somevaikuttajat ihannoivat kotiäitiyttä ja perinteisiä sukupuolirooleja osana some-persoonaansa; Amman kirjablogi tiivistää tämän kirjan vahvuudeksi: "Eilisvuosi on todella hyvä romaani. Eritoten siksi, että se osallistuu meneillään olevaan aikalaiskeskusteluun ja amerikkalaiseen kulttuurisotaan omalla, painavalla puheenvuorollaan." Toiseksi kirja kytkeytyy laajempaan yhdysvaltalaiseen keskusteluun naisten oikeuksista ja uuskonservatiivisista arvoista, mikä näkyy myös Karjalaisen arviossa, jonka mukaan kirja "kieputtaa karulla tavalla yhteen tradwife-ilmiön, jenkkipolitiikan sekä ihmismielen haurauden".

Sävyltään kirja ei ole raskas yhteiskunnallinen puheenvuoro vaan ensisijaisesti viihdyttävä satiiri. Lumiomena-blogi kuvaa kokonaisuutta sanoin "häpeilemättömän viihdyttävä ja koventuville arvoille ansiokkaasti irvaileva", mikä kertoo kirjan tasapainottelusta kevyen lukukokemuksen ja terävän yhteiskuntakritiikin välillä. Tämä kahtiajako selittää myös osan kansainvälisestä suosiosta: kirja toimii sekä kesälukemisena että keskustelunavaajana somekulttuurin ja naisten aseman ympärillä.

Natalien hahmo on rakennettu tietoisen ristiriitaiseksi: hän ei ole yksioikoisen sympaattinen uhri eikä yksioikoisen naurettava karikatyyri, vaan nainen, joka on sekä hyötynyt tradwife-brändäyksestä taloudellisesti että vanginnut itsensä sen vaatimuksiin. Tämä ristiriitaisuus on romaanin vahvin kortti hahmotyön kannalta, koska se estää lukijaa asettumasta liian helposti kummallekaan puolelle keskustelua. Sivuhenkilöt, kuten Natalien puoliso ja tilan työntekijät, jäävät rakenteellisesti taka-alalle, koska kertoja keskittyy omaan selviytymiseensä ja oman menneisyytensä puimiseen — ratkaisu, joka palvelee satiirin kärkeä mutta kaventaa samalla ajanjakson kuvausta yhden ihmisen kokemukseksi.

Kirjan tausta selittää osan sen näkyvyydestä Suomessakin. Burken esikoisromaanin oikeuksista kilpaili 15 yhdysvaltalaista kustantajaa, ja teos on käännetty tai käännetään yli 25 kielelle. Elokuvaoikeudet osti Amazon MGM Studios jo ennen kirjan ilmestymistä, ja Anne Hathaway sekä tuottaa että näyttelee suunnitellussa elokuvasovituksessa. Wikipedian mukaan suomennos nousi ilmestyessään Suomalaisen Kirjakaupan myydyimpien kirjojen joukkoon, ja sitä varattiin Helmet-kirjastoissa parituhatta kertaa. Gummeruksen kirjaesittelyn mukaan Burke itse on koulutukseltaan taiteen maisteri Bennington Writing Seminars -ohjelmasta ja työskentelee politiikkaa ja kulttuuria käsittelevän Diabolical Lies -podcastin juontajana; hänen kirjoituksiaan on julkaistu muun muassa Marie Claire- ja The Atlantic -lehdissä ennen esikoisromaanin ilmestymistä.

Kirja sopii lukijalle, joka kiinnostuu yhteiskunnallisesta satiirista mutta ei kaipaa raskasta tietokirjamaista otetta aiheeseen. Se puhuttelee sekä somekulttuurin ja vaikuttajamarkkinoinnin seuraajia että lukijoita, joita kiinnostaa naisten historiallinen asema ja sen kaiku nykypäivän keskusteluun perinteisistä sukupuolirooleista. Esikoisteokselle tyypillisesti keskivaiheilla tahti hidastuu, kun 1850-luvun arjen yksityiskohdat toistuvat, mutta tämä ei ole estänyt kirjaa nousemasta useiden maiden myyntilistojen kärkeen. Tarkat lainaukset ja linkit kolmeen arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kirjalle ei ole annettu numero- tai tähtiarviota, joten sivulla ei ole laskettua keskiarvoa.

Eilisvuosi on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Anniina Piiparisen lukemana (14 h 19 min) — kirja on ollut myös BookBeatin oman viikkolistan kuunnelluimpien äänikirjojen joukossa Suomessa.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu