Alec (Arttu Tuominen)

Alec on Arttu Tuomisen uuden Kide-sarjan avausosa (Otava, 2025, 365 sivua) ja ensimmäinen kirja sen jälkeen, kun Delta-sarjastaan ja sen Porin-miljööstä tunnettu dekkaristi vaihtoi kustantajaa WSOY:sta Otavaan. Kirja kulkee kahdella aikatasolla. Sallassa vuonna 1992 keskiössä on 14-vuotias Liina Aho, poikkeuksellisen älykäs tyttö, joka on opiskellut lukion oppimäärän itsekseen ja lukee vapaa-ajallaan kosmologiaa englanniksi ja ruotsiksi. Liina hiihtää ja valokuvaa Sallan erämaissa ja ystävystyy salaperäisen erakon, Alecin, kanssa, joka on asunut vaunussaan lähimetsässä kahdeksan vuotta ilman että kukaan tuntee hänen menneisyyttään. Helsingissä vuonna 2027 rikosylikonstaapeli Tommi Kivi tutkii parkkihallin katolta löytynyttä ruumista samaan aikaan kun suree omaa lastaan. Kysymys siitä, ketä katolta löytynyt mies oli ja liittyvätkö tapahtumat 1990-luvun Sallaan, kannattelee koko kirjaa alusta loppuun.

1992 sijoittuva juonilinja rakentuu Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen rajaseudun ympärille: tupakkaa, alkoholia, aseita ja lopulta yhä kovempia huumeita virtaa itärajan yli moottorikelkoilla, ja rikostarkastaja Johan Niemi saapuu KRP:stä Sallan poliisin avuksi yhdessä rajan takaa tulevan majuri Jevgeni Tarasovan kanssa. Liina hiihtää eräänä päivänä paikalle, jossa on kuultu sarjatuliaseen ääntä, ja näkee palaneita seteleitä leijumassa ilmassa kuin lumihiutaleita; hän ottaa piilosta kuvia pelosta huolimatta. Kirjarouvan elämää kuvaa kirjan rakennetta suoraan: "Alku etenee (turhan) viivyttelevästi, ikään kuin pohjustaen tulevia tapahtumia." Sama arvostelu jatkaa, että jännite kasvaa äkillisesti kirjan puolivälin jälkeen: "Puolivälin jälkeen alkaa sellainen sanojen ja tapahtumien tulitus, että heikompaa hirvittää." Tapahtumien määrä ja tempon äkillinen muutos ovat siis kirjan rakenteen tietoinen, joskin kaikkia lukijoita miellyttämätön piirre.

Väkivalta on kirjan selvimpiä piirteitä, ja se kannattaa mainita suoraan sen sijaan että sivuutettaisiin. Kulttuuritoimituksen Leena Reikko kuvaa ruumiiden ja ampumavälikohtausten määrää poikkeuksellisen suureksi ja kirjoittaa suoraan: "Toivottavasti Alec on parodiaa paljon väkivaltaa sisältävistä jännitysromaaneista." Kirsin Book Club tekee saman havainnon toteamalla, ettei osannut odottaa tällaista: "Mutta en odottanut ihan tällaista toimintapläjäystä, jossa ruumiita syntyy enemmän kuin heitä ehditään nimetä." Kirja siis eroaa selvästi Tuomisen aiemmasta, tutkijavetoisemmasta Delta-sarjasta toimintapainotteisuudellaan, ja tämä on lukijalle syytä tietää ennakkoon.

Liinan ja Alecin ystävyys kantaa kirjan tunnepuolta rikosjuonen rinnalla. Liinan vanhemmat, poliisi Sami ja tämän vaimo Raisa, eivät hyväksy tyttärensä ja vanhemman, tuntemattoman miehen ystävyyttä, ja perheen omat talousvaikeudet (epäonnistunut kahvila- ja koiravaljakkoyritys laman keskellä) kietoutuvat samaan kertomukseen ahneudesta ja selviytymisestä kuin rajan yli virtaava rikollisuus. Kirjarouvan elämää nostaa esiin yhden konkreettisen yksityiskohdan tästä ystävyydestä: Liina havaitsee koirien viestivän toisilleen paljon monimutkaisemmin kuin virallinen tutkimustieto siihen asti kertoi. Amman kirjablogi puolestaan pitää miljöönvaihdosta Porista Lappiin onnistuneena ratkaisuna tunnetulle dekkaristille: "Uusi ympäristö on vapauttanut kerrontaa ja tuo esiin uudenlaisen Tuomisen." Sama arvostelu ennustaa kirjalle myös laajempaa yleisöä: "Alec suorastaan huutaa elokuva- tai sarjafilmatisointia tapahtuvaksi."

Tuomisen kerronta tallentaa Lapin talven ja pitkät etäisyydet konkreettisesti: pakkashanki, hiihtomatkat ja kylän harva asutus kulkevat mukana koko 1992-linjan ajan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja kuvaa tätä: "Tuomisen teksti tallentaa tehokkaasti pohjoisen Suomen pakkastalvea, lumessa rämpimistä ja maantieteellisiä etäisyyksiä." Henkilöiden sisäinen kuvaus jää tämän miljöökuvauksen ja toiminnan rinnalla ohuemmaksi: sama arvostelu toteaa, että "siitä olisin toivonut astetta psykologisempaa henkilöotetta". Liinan ja Samin hahmot nousevat silti esiin konkreettisten yksityiskohtien, ei selittävän sisäisen pohdinnan kautta: Kirjojen kuisketta tiivistää lopputuloksen: "Ei ollut pettymys tämä rikosromaani, päinvastoin." Luetut.net nimeää samat elementit kirjan vetovoiman lähteeksi: "Alec-romaanin maailmaan on helppo solahtaa. Juoni imaisee heti mukaansa, miljöö ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia."

Alec sopii lukijalle, joka etsii vauhdikasta, toimintapainotteista dekkaria eikä säikähdä runsasta väkivaltaa, ja erityisesti sille, joka arvostaa Lapin luonnon ja 1990-luvun lama-Suomen kuvausta rikosjuonen rinnalla. Se ei sovi lukijalle, joka toivoo ennen kaikkea hidasta, psykologista henkilökuvausta, sillä toiminta ja tapahtumatiheys hallitsevat kirjaa henkilöiden sisäisen pohdinnan kustannuksella. Kirja on ensimmäinen kolmesta suunnitellusta Kide-sarjan osasta, ja äänikirjana Alecia lukee Ville Tiihonen, kesto 11 tuntia 32 minuuttia. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin seitsemään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Kolme seitsemästä arvostelusta antoi kirjalle numeerisen tähtiarvion: Kulttuuritoimitus 2/5, Luetut.net ja Kirsin Book Club kumpikin 4/5. Näiden kolmen keskiarvo on kirjan arvio tällä sivulla, 3,3/5. Loput neljä arvostelua, Amman kirjablogi, Kirjarouvan elämää, Tuijata ja Kirjojen kuisketta, olivat myönteis-kriittisiä ilman numeroarvoa eivätkä vaikuta keskiarvoon. Tarkat lainaukset ja linkit kaikkiin seitsemään arvosteluun on koottu tälle sivulle.

Alec on kuunneltavissa BookBeatin äänikirjavalikoimasta Ville Tiihosen lukemana, kesto 11 tuntia 32 minuuttia.

Aloita BookBeatin ilmainen kokeilu